22.7.

Äiti istuu olohuoneessa sängyllä, kun tulemme sisään.
Hänen kasvonsa ja kaulansa näyttävät aiempaa laihemmilta.
Tulee pieni ja vähän hauras, mutta toiseaalta teräväpiirteinen,
jopa ryhdikäs vaikutelma. Vatsaan on kertynyt nestettä ja siksi
se on kuin pyöreä pallo muuten vähän riutuneen näköisessä kehossa.
Kysytään miten päivä on mennyt ja äiti vastaa, että siskoni on ollut töissä
ja sitten myös, että isäni ja minäkin.

Ajatusten sekavuus tuntuu vähän vaikealta.

Äidillä on välillä selvästi epämukava olo. Käyn halaamassa,
mutta en tänä ensimmäisenä iltana saa äitiin sen kummempaa yhteyttä.

Ajattelen sitä, kuoleeko hän ja milloin hän kuolee ja toivonko hänen k
uolevan, saako niin toivoa tai ajatella ja mitä nyt ylipäätään pitäisi ajatella
kuolemaan tuomitusta, joka kuitenkin on edelleen elossa
(ja eikö tämä päde meihin kaikkiin?).

Isä kertoo äidin yhtenä yönä laittaneen uuniin perunoita ja porkkanoita
metallikipossa. Aamulla äiti oli selittänyt, että hänellä on puuro uunissa.
Isä sanoi, että oli ollut jotekin vaikeaa saada äiti ymmärtämään, ettei siellä ole puuroa.

Isä kertoo äidin vahingosta ja sotkusta wc:ssä.

Isä kertoo, että äiti on nyt itsepäisempi. Menee saunaan, vaikka sauna ei ole vielä lämmin.