Resepti tiistaille

Huomiseen päivään mahtuu toisaalta hälinäisiä siirtymisiä ja toisaalta odottelua. Niinpä määrään itselleni

5. Viisi tietoista hengenvetoa sillon tällöin, siirtyessä ja asettuessa, odottaessa ja toisaalta kiireen uhatessa.

6. Työpäivän jälkeen määrään hupsuttelua lasten kanssa.

Maanantain onnellisuusresepti

Tänään taidan tarvita pientä kurinalaisuutta. Onnistuisin nimittäin parhaiten pilaamaan päiväni vetkuttamalla edessäni muutamaa vähemmän mieluisaa velvollisuutta. Niinpä määrään itselleni seuraavaa:

3. Tee ikävät työt alta pois heti aamusta.
4. Aseta näille töille aikaraja, niin että aikaa jää varmasti myös mukavammille asioille.


*** En nyt suorastaan syöksynyt tehtävän kimppuun. Noin puoli tuntia meni lapsen kouluun lähettämisen ja työhön tarttumisen välissä. Join teetä ja lämmittelin vähän sormia näppäimistöllä. Mutta sen jälkeen ensimmäinen aikomani työ sujui noin viidessätoista minuutissa. Olin varannut 30 minuuttia. 

Toiseen työhön kävin heti ensimmäisen jälkeen. Laitoin ajastimen 30 minuuttiin sillä ajatuksella, että pitäisin silloin tauon, jos työ on vielä kesken. Kuvittelin tähän kuluvan ainakin tunnin. Tein työn keskittyneesti ja täydeksi yllätyksekseni aikaa kului vain 19 minuuttia!!! 

Niinpä klo 9.45 kaikki päivän ns. ikävät työt ovat tehdyt. Resepti toimi tälläkin kertaa: pääsin liikkeelle ja tulin hyvälle mielelle. 

Onnellisuusreseptejä uuteen viikkoon

Olen huomannut itsessäni jähmeyttä,
tiedän sille synkemmän nimen,
mutta en kutsu peremmälle.

Jähmeys on sellaista viitsimättömyyttä,
ettei viitsi ottaa sitä pientä askelta, joka saattaisi virkistymiseen,
yhteyteen ja hyvään oloon - mutta joka ei ole aivan varmaa, sisältää riskin,
vaatii ihan pikkuisen jotakin, pientä liikkeelle lähtöä, pientä välittämistä.
Sillekin on aikansa, mutta vakiasukkaaksi en mielellään ottaisi.

Niinpä päätin määrätä itselleni onnellisuusreseptejä.

Sunnuntai:
1. Käy kävelyllä.
2. Soita ystävälle.

Toimi. 
Tulin kotiin hyvällä mielellä ja yksi mukava merkintä enemmän kalenterissa.
Sain jakaa iloa ja unelmia, kuulla uuden elämän kohinaa. 

Minkähän reseptin keksisin huomiselle...?
Haluatko ehdottaa jotain?

Resepti ystävälle: Marinoidut kasvikset

Seuraava resepti lähtee lämmöllä Ninalle! Aion itse seuraavaksi kokeilla Ninan blogista marinoituja punasipuleita.

Olen soveltanut marinoitujen kasvisten reseptin kirjasta The Passionate Vegetarian, jonka sivuilta olen löytänyt muutaman muunkin vakkarinumeroksi muodostuneen reseptin. (Ja mikäs on löytäessä sillä tässä keittokirjassa on yli tuhat sivua :-). Jos minulla ikinään on käsissäni jokin outo kasvis, voin luottaa siihen, että Crescent on kyllä siihenkin keksinyt muutaman hyvän käyttötarkoituksen.)

Tästä marinadista riittää ehkä noin kahdelle litralle pilkottuja kasviksia, voi olla että enemmällekin.

Marinoidut kasvikset 

Vihannekset, osa 1 -  maun ja saatavuuden mukaan soveltaen joitakin näistä
- porkkanoita
- selleriä
- sieniä
- sipulia
- kesäkurpitsaa
- purjoa
- retiisiä
- fenkolia

Vihannekset pilkotaan sopiviksi, ohuehkoiksi siivuiksi tai paloiksi ja ryhmitellään erikseen saataville esim. pieniin kulhoihin.

Marinadi 
5 dl liha- tai kasvislientä
noin 0,5 dl viinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl tomaattipyrettä
1 rkl hunajaa
basilikaa
1 rkl kokonaisia korianterin siemeniä (toimii kyllä ilmankin)
1 tl oreganoa
1 tl suolaa
pippuria
3 valkosipulin kynttä
3 laakerinlehteä
1 chili (tai jauhetta maun mukaan)
1 sitruunan mehu

Marinadin ainekset sekoitetaan kattilassa ja pannaan hellalle kiehumaan.
Vihannekset lasketaan kylpemään marinadissa yksi laji kerrallaan seuraavasti:
- porkkanat 4 min
- selleri 1,5 min
- sienet 1 min
- sipuli 1,5 min
- kesäkurpitsa 2 min

Tässä olevat ajat ovat em. kirjasta. Muille kasviksille aikaa täytyy vaan soveltaa ja arvioida itse :-). Vihannekset saavat jäädä rapsakoiksi.

Nämä ajat ovat ohjeellisia. Minun vihannekseni ovat usein ottaneet hieman pidempiä kylpyjä. Kukin lajike nostetaan oman aikansa päättyessä esim. reikäkauhalla astiaan odottamaan muita kylpijöitä. Lopuksi vihannekset sekoitetaan ja kaadetaan loppu marinadista päälle.

Vihannekset - osa 2  
Tässä vaiheessa joukkoon voi lisätä vielä esim.
- suikaloitua paprikaa
- kikherneitä
- oliiveja

Mikään tässä ohjeessa ei ole erityisen tarkkaa. Sitä voi muunnella monella tavalla ja aina tulee hyvää. Marinadia voi maistaa ja säätää tulisuutta ym.
Vihannekset voivat vaihtua. Ehkä ihan kaikkia eri lajeja ei kannatta panna samaan purkkiin. Nuo tuossa luetellut ovat niitä, joita olen itse kokeillut.  Nämä säilyvät jääkaapissa ainakin sen 10 päivää.
Vihanneksia voi syödä ruuan kanssa, salaatin lisänä, leivän päällä - missä vain. Ne tuovat ihanasti särmää ja makua monenlaiseen ruokaan. Olen syönyt niitä melkein pelkiltäänkin, vaikka pieni pehmennys jostakin neutraalista ruoka-aineesta parantaa makuelämystä.

Vihdoin hyvä päivä!

Tänään olen voinut hyvin. En tiedä tarkkaan miksi, mutta jokainen päivä antaa lisää tietoa. Olen nyt ottanut itseni vakavasti ja kuuntelen kehoani uudella tavalla. On melkein jo luottavainen olo. Ja tänään sain palkinnoksi ensimmäisen kokonaan refluksioireettoman päivän! Kun vielä vaakakin näytti lähes sen tavoittelemani 3 kiloa vähemmän, olen ollut oikein tyytyväinen.

Alkamista ja jatkamista ruokavaliorintamalla

Taas on uusien alkujen päivä.

Selkeytyskuurini on osittain toiminut ja osittain prakannut.
Soimaan itseäni epäjohdonmukaisuudesta. 
Pystyn toteuttamaan aikomuksiani noin sen kolme päivää, jonka ne ovat aktiivisina mielessäni ja sitten tulee jokin tilanne, jossa en enää tarpeeksi vahvasti muista alkuperäistä motivaatiotani ja ajattelen itseni liukumaan hieman pois aikomastani selkeydestä.

Tässä tilanteessa seurauksena on sitten se, että selkeyttä ei tule. 
Ehkä sentään joitakin kokemuksen ja tiedon murusia tälläkin tavalla kertyy,
mutta eteneminen on hidasta ja johtopäätökset epäselviä.

Eilen löysin iPadiin sopivan ruokavalio- ja oirepäiväkirjan, jota käyttämällä aion nyt taas uudelle pongulla saada tätä ruokavaliota selvitettyä.
Olen joskun selvitellyt pahempiakin yliherkkyyksiä (Timotein ollessa pieni), joten tiedän, että teoriassa osaan ja pystyn tähän. Vauvan hyvin voinnin ollessa kyseessä pysyin dieetissä aivan poikkeuksetta.

Nyt sama näyttää olevan kovin kovin hankalaa, kun se pitäisi tehdä oman hyvinvointinsa eteen.

Yhtenä siirtona
päätin pyytää apua ja varata ajan ammattilaiselta.
Lisäksi soitin ruokayliherkkyyksistä kärsineelle ystävälle.

Tänä keväänä olen kärsinyt epämääräisistä oireista niin paljon,
että melkein masennun ja lannistun tähän. Ja vaikka tiedän, että masentumisen ja lannistumisen sijasta pitäisi pikemminkin voimaantua ja ottaa oma hyvinvointinsa ihan oikeasti vakavasti (On lupa! Saa ottaa!) - en näytä oikein pystyvän siihen... ainakaan sitä kolmea päivää pidempää.

Ehkä ruokapäiväkirja auttaa.
Ja uusi päätös.
Ja todellinen turhautuminen.
Ja ulkopuolinen tuki, jota toivottavasti saisin kohtuullisen pian.

Vehnää olen välttänyt.
Ja todennut, että saan rukiista oireita.
Ja totean nyt, että saan (ainakin tavallisesta) kaurasta oireita. (Testiaamu takana ja olo on ikävä.)
Jätän kauran nyt pois ja kokeilen joskus sitten palautusvaiheessa aitokauraa.

Nyt olen oireiden kanssa pohjilla, koska olin viikonlopun muualla. Tein ensinnäkin pieniä myönnytyksiä (söin juustoa ja suklaata ja fruktoosisia mehuja, keliakialeipää... ehkä jotain muutakin vielä - ainain todennäköisesti erilaisia rasvoja kuin kotona...) ja aloin voida huonosti.
Teen kotona jotakin oikein, koska toisten laittama ruoka vaikutti näin.
En vaan ihan tiedä, mikä se oikein on.

Ja koko ajan takaraivossa kalvaa se lääkärikunnasta välittynyt asenne, että epämääräisistä oireista ei vaan pidä välittää, eikä varsinkaan pidä ruveta ruokavaliota turhaan rajoittamaan...
(Sisäistin tätä epäluuloa itseeni silloin, kun taistelin poikien poikkeuksellisen laajojen allergioiden kanssa. Eipä siitä asenteesta silloinkaan ollut mitään apua.)

Toisaalta sitten kuulen muuta:

"If pressed to share just one thing that all of us can do to stay as healthy as possible, it would be this:
Don't ignore discomfort; whenever you don't feel well, strive to identify and address the root cause(s) of your symptoms."      Dr Ben Kim  

Yritän nyt edetä enemmin tätä reittiä.

"So to reiterate the central point: the best way to get and stay healthy is to be alert to what your body is telling you on a moment to moment basis. No physician in this world is more capable of recovering and maintaining your health than you. You have to figure out how to eat and live in a way that allows you to be emotionally balanced, mentally alert, physically fit, and physically comfortable. You have to decide that it's not normal to live with chronic aches and pains, and that each "niggle" is your body letting you know that something within your life has activated an inflammatory response." Dr. Ben Kim 

Possun jäljellä olevat päivät eli mietteitä lihan syömisestä

Possulla on vielä viikko elinaikaa. Pakastin on melkein tyhjä. Se odottaa possua. Minäkin odotan.

Tämä possu on kasvatettu syötäväksi. Niinkuin kaikki ne eläimet, joita olen viimevuosina syönyt. Yleensä olen ostanut jo kuolleen eläimen lihaa. Minun ostamiseni tai ostamattomuuteni ei ole merkinnyt mitään juuri sen eläimen elämän päättymisen näkökulmasta. Voin tietysti nytkin ajatella, että joku toinen olisi kuitenkin ostanut sen porsaan lihan. Ei possulla missään tapauksessa olisi ollut edessä leppoisia eläkepäiviä. Korkeintaan kai voin toivoa, että sillä olisi ollut kohtuullisen hyvät elinpäivät kyseisellä tilalla.

Suunnitelen, että ehdin sulattaa pakastimen ennen possun hakemista.

Jostain syystä ajattelen, että näin sen pitäisi mennä. En vedä liipasimesta, mutta olen sentään jossakin suhteessa siihen tekoon, jota lihan syöminen edellyttää. Jos aion syödä lihaa, minun pitäisi olla valmis olemaan jossakin tekemisissä sen ajatuksen kanssa, että samalla edellytän joltakin toiselta olennolta kuolemaa.

Olin joskus kasvissyöjä.
Kun imetin hyperallergista Timoteitä olin vaihtoehdotta lihansyöjä (vältin kaikkia kasvissyöjän tärkeimpiä proteiinin lähteitä). Se oli aika kamalaa aluksi.
Sen jälkeen olen ollut välillä enemmän yhtä, välillä enemmän toista.
Olen hyväksynyt sen, että lapseni ovat tarvinneet eläinravintoa selvitäkseen. He eivät olisi voineet kasvaa terveinä kasvisravinnolla, koska allergiat rajoittivat ruokavaliota niin paljon.
Olen hyväksynyt sen heille ja samalla itselleni, koska en ole jaksanut enkä halunnut tehdä kenellekään erikseen ruokaa enää sen jälkeen, kun ei ole ollut pakko. Tein välillä kolmeakin eri ruokaa yhdelle aterialle, kun lapset olivat allergisia eri asioille ja valikoima oli tosi suppea.
Minulla on aika iso kynnys alkaa itse enää erityisruokavaliolle, etenkään omasta valinnasta johtuen. (Siihen kohtaan tämä nykyinen terveyskriisi ja vehnä ym. hommeli iskee tosi pahasti.)

On vähän epäilevä mieli. Pitääkö sitä ihan mennä possu tappamaan, että saisi syödäkseen? Eikö selviäisi jotenkin vähemmällä?
Toisaalta lihansyönti on helppoa ja tavallista. Lihapullia ja perunamuussia.
Tykkään tavallisesta, sellaisesta, josta ei ole kenellekään vaivaa ja jossa ei ole mitään erityistä ideologiaa. Osallisuutta vaan tässä, tavallisessa arjessa.

Olen jotenkin kummasti iloinenkin siitä possusta.
Ehkä siitä on jotenkin parempi omatunto kuin tehotuotantolihan ostamisesta. Että teen nyt kerrankin jonkin valinnan, jota arvostan, enkä vaan kauhistele vierestä ja lapa toisella kädellä jauhelihapakettia marketin kassalle.

En ole oikein koskaan päättänyt, että nyt en enää ole kasvissyöjä.
Olen ajautunut elämään näin. Ehkä se on ollut vähän epämääräistä. Ehkä tämä possu tässä jotenkin sinetöi sen, että jos olen valmis tähän, niin tosiaan, en ole enää kasvissyöjä.
En olen mitenkään erityisen varma siitä(kään) päätöksestä.
Onko se perusteltua? En tiedä.
On kai se myös jostain ihanteesta luopumista.

Se on helpompaa.
Se on tavallisempaa.
Se on mieheni ja lasteni ruokavalio.
Se tuntuu olevan jotenkin hyväksi ja hyvää.
En osaa tehdä ihan niin helposti korvaavaa, yhtä hyvää kasvisruokaa.

Toisaalta tuntuu jotenkin juurruuttavalta tämä possun tappaminen.
Tätä täällä on syöty vuosisadat,
ainakin silloin, kun on ollut varaa.
Kasvatettu ja teurastettu porsas.
Laitettu ruuaksi kokonaan.

Mitä ajattelin ennenkuin aloin kirjoittaa (5)

Päätin, etten laita musiikkia, enkä vieraile facebookissa,
mutta että kirjoitan kymmenensanaisen lauseen (12).
Tämä ei ole se (4).

Minun päätökseni eivät aina pidä (5).

En voi päättää, että hiljaisuus laskeutuu (6). En voi päättää, että kuulen (5).
Ehkä tuijottaessani tietokoneen taustakuvan kautta kaukaisuuteen
ja kuulostellessani ajatuksiani päättelen nopeasti kuuluvani tänään vain tositeeveen hälyyn ja irrallisiin merkintöihin sosiaalisessa mediassa (21).

On mahdotonta sanoa mitään juuri kymmenellä sanalla (8).
Yksikään ajatukseni ei ole kymmenen sanan mittainen
ja mitä sitä ajatuksiaan turhin sanoin koristelemaan (14).

Huomenna

Kalenterissa on pitkä valkoinen sarake,
johon ei ole pakko kirjoittaa mitään.

Viime viikolla kirjoitin siihen violetilla sen,
mitä aioin tehdä.
Nyt katson merkintää ja se höpisee minussa levottomasti.
Minulla on tyhjä ja tarttumaton olo,
sellainen, joka tuhlaa aikaa ja syö suklaata.
Merkitsenkö kalenteriin: tuhlaa aikaa
ja syö suklaata? 

Pyyhin kaiken pois.

Yhdellä sormella tartun, toisella päästän irti,
kahdeksalla naputtelen pöydän reunaa.

Hiljaisuutta ja sanattomuutta,
siivouksen jäljiltä sukkia pussissa,
lunta oksilla,
lehdessä kesän uudet jäätelömaut.

Voihan vehnä!

Tänään lipesin taas selkeytysruokavaliosta. En ole mitenkään hyvä ehdottomuudessa, enkä ein sanomisessa mitä tulee jonkun toisen valmistamiin herkkuihin. Niinpä päädyin muuten rauhaisan päivän jälkeen syömään rakkaan tekemää vehnäpohjaista piirakkaa. Kasasin lautaselle kasviksia ja palan piirakkaa. Nyt olo on aivan yhtä surkea, kuin edellisellä kerrallakin. Aamupäivällä tästä ei ollut tietoakaan. Näyttää aika selvältä, että (ainakin) vehnä on minulta syksyllä löydetyn kurkkurefluksin kannalta surkean epäsopiva ruoka-aine.

Hyvät uutiset: Näyttää siltä, että vehnää välttämällä on mahdollista saada refluksioireita aisoihin.

Huonot uutiset: Pitäisi pystyä välttämään vehnää :(

Olen hämmästynyt näistä oireista, joista juuri nyt kärsin - pienen piirakkapalan vuoksi. Kontrasti selkeytyspäiviin on niin ilmeinen.
Aiemmin olen syönyt vehnää enemmän tai vähemmän joka päivä ja olo on kyllä ollut sen mukainen. Niiden enemmän päivien perusteella aloin jossain vaiheessa epäillä vehnää, vaikka se ei taida olla tyypillisellä refluksiruokavaliolistalla.

Mutta olenko sittenkään yhtään valmistautunut siihen, että minun pitäisi OIKEASTI alkaa välttää vehnää ja mahdollisesti pysyvästi? En tosiaan. Totuttautumista tämä vaatii. Ja vähän suremista ja luopumista. (Ja tietysti jatkoselvittelyä ja varmistamista).

Näillä näppäimillä selkeytysruokavalio siis jatkuu ja nyt yritän saada nämä tunnetut pahakseni kokonaan vältetyksi niin, että saan myös kokea, miltä tuntuu elää ilman niiden aiheuttamia oireita.

Vähän rankalta tuntuu. Ehkä hitunen suklaata kannattaa pitää ohjelmassa :).

Kohti viikon loppua

Arkiviikko loppui koulutuspäivään.
Jotenkin mielsin sen poikkeustilanteeksi ulkonasyömisineen ja matkoineen.
Ravintolassa söin runsaan aterian, jossa oli vehnää ja maitotuotteita.
Suklaa kuului myös päivän ohjelmaan.

Jos edellisessä postauksessa epäilin kärsiväni valjusti ja epämääräisesti,
ei kärsimys tässä tapauksessa - viiden päivän selkeytyskuurin jälkeen - tuntunut pelkästään valjulta ja epämääräiseltä, vaan aivan selkeältä. Ja niin tutulta. Tältä minusta on tuntunut monta, monta kertaa. Mutta ei kertaakaan aiemmin selkeytysviikon aikana.

Ok. Poikkeuspäivän jälkeen elämä jatkuu ns. selkeytysruokavaliolla.
Toivottavasti seuraavaan viikkoon kuuluisi vähemmän "pieniä poikkeuksia", niin että tosiaan pääsisin siihen selkeyteen vielä. Ajatushan olisi rakentaa selkeä välttämisjakso ja sitten palauttaa rauhassa, yksi kerrallaan vältettyjä ruoka-aineita ja seurata, mistä mitäkin seuraa.

Tänään on tarkoitus selkeyttää vaatekaappia.
Minulla on jotenkin epäkäytännöllinen tila vaatteiden säilytykseen.
Tai jostain syystä vaan en saa sitä toimimaan.
Yksi syy on se, että vuodenaikoja vaan on liikaa! Tai vaatteita on liikaa. Eri elämänvaiheita ja kokoja on liikaa. Enkä ole osannut luopua.

Minulla on odottamassa vaatteita, joita en tällä hetkellä käytä.
En ole osannut päättää, olisiko vastuullisempaa odottaa ja mahdollisesti käyttää niitä vielä joskus sen sijaan, että ostaisin sitten myöhemmin uusia vai kierrättää kaikki nyt pois mahdollisesti muiden hyödyksi, mutta myös varsin mahdollisesti siirtää ongelmaa eteenpäin.
Pitäisi ilmeisesti olla tiedossa sellainen kierrätyskohde, jossa vaatteita oikeasti tarvitaan.
Ja malttia siinä, etten osta uutta. Sitä malttia jonkin verran onkin.

Nyt joka tapauksessa hilppasen vaatehuoneeseen ja teen kevätkatsauksen.
Ja jatkan selkeytystä - myös siinä toivossa, etten tarvitse ostaa uutta mekkoa niihin sukulaisen keväthäihin.

Viisi viikkoa oikeaa ruokaa

Viiden viikon päästä olen menossa häihin.
Pitäisi mahtua mekkoon.

On kaunis mekko,
mutta kummasti kireä.

Ei taida olla parempaa aikaa sanoa hyvästit turhalle makealle 
ja muulle terveyttä rapauttavalle. 

Olen tässä jo jonkin aikaa vähän haudutellut, että vaihdan vihreälle ja vireälle,
ja vaihtanutkin vähän ja saanut vähän ratkottua pulmia,
voinut pikkuisen paremmin,
ihan selkeästi.

Minulla on aivan selkeästi niin, että tietyt ruoka-aineet eivät oikein sovi.
(Minähän se olen noille entisille mega-allergikkoilleni geenit välittänyt.)
Mutta, kun se ei ole IHAN selvää ja eikä ole tarkkaa diagnoosia paperilla,
eikä aivan välitöntä, eikä aivan säännönmukaista uhkaa,
niin en meinaa millään saada pidettyä itseäni ruodussa.
Kärsin sitten valjusti ja epämääräisesti ja saamatta ihan tarkkaan selvää, mikä aiheuttaa mitäkin.
En saa toteutettua itselleni sellaista selkeää välttämis-altistusvaiheita sisältävää tutkimusta,
jollaisen tekisin epäilemättä ja välittömästi omalle lapselleni, jos hällä olisi osakin näistä oireista.

Itsensä kohdalla vaan voi olla välittämättä
ja kärsiä valjusti ja epämääräisesti.
Ei halua olla vaivaksi, eikä toisaalta kieltäytyä mistään.

Selkeytyskuuri ruuansulatukselle 
ja muutama kilo alas. 
Se olisi nyt tarpeen.

Selkeytyskuurin kiellettyjen listasta uhkaa tulla pitkä.
Osa on refluksi-oireiden vuoksi, osa allergiaa muistuttavien oireiden,
osa ihan yleiskehollisesti vaan huono.

VÄLTETTÄVIEN LISTA

• Ei sokeria (siis liikaa, ihan vähän jossain sitäkin tarvitaan).
• Ei vehnää (tällä saan oletettavasti refluksioireita hallintaan).
• Ei hiilihappojuomia (em. syyt).
• Ei maitoa tai maitotuotteita (koska ne nyt vaan ei toimi; tästä on hieman koholla allergiatestin tulokset, joita lääkäri ei pitänyt minään, en sitten niin minäkään, mutta jotain epäsopivuutta näihin liittyy...)
• Kunnolla hapatettua juustoa siedän vai toivonko vain? Tästä en ole varma. Ensin juustokin siis pois ja sitten parin viikon päästä altistan ja katson. 
• Ei tiettyjä öljyjä (terveyden ja refluksioireiden vuoksi). 

SUOSITTAVIEN LISTA

• Paljon vihanneksia, monenlaisia, tuoreita, kypsennettyjä, kaikkia värejä.
• Paljon vihreää.
• Hapatettuja juttuja. Cortidoa ja muutakin, ruuansulatukselle tueksi. 
• Hedelmiä, pähkinöitä, kanamunaa kalaa ja lihaa kohtuudella ja tarpeeksi.
• Voita ja oliiviöljyä siellä täällä.

Itse oikeista raaka-aineista tehtyä niin paljolti, kuin suinkin on mahdollista.
Eikä olis pakko napostella.

***
Ajattelin vähän seurailla blogissa, kuinka tässä käy ja miten edistyn.
Pääosin maidottomalla (jos juustoa ja voita ei lasketa) olen tässä ollutkin ja
hyvältä tuntuu.
Muutenkin em. trendejä olen suosinut,
nyt yritän vaan vähän suoraviivaistaa,
niin että saisin tuon välttämisaltistustyyppisen selkeyden mukaan.
Sokerin välttäminen tuo eniten toivoa sen mekon suhteen...

Luvassa on ruokasuunnitelmia ja muita havaintoja.

Toisena pääsiäispäivänä tarjolla on salaattia ja lihoja muulle perheelle pitataskuissa tarjottuna.
Illan vieraille on tarjolla kalkkunaliemeen tehtyä porkkanakookossosekeittoa, ruisleipää ja salaattia.