Säilöttyjä sitruunoita

Loman viimeisen viikon alkaessa nämä marokkolaistyylisesti suolaamalla ja hapattamalla säilötyt sitruunat siirtyvät jääkaappiin muhimaan. Kuukauden päästä tiedän, tuliko hyvää. 

Ilman maitoa ja leipää

Kesä on ollut erilaisen syömisen aikaa.
Kävin ravitsemusneuvojalla ja aloitin mahdollisten yliherkkyyksien selvittämisen hänen ohjeillaan.
Aiemmissa mietteissä olin päässyt oikeille jäljille. Nyt kaikki vain tehtiin selkeämminen ja johdonmukaisemmin.

Niinpä kesä on kulunut ilman maitoa ja leipää. 
Kesä on myös kulunut suurelta osin ilman refluksia! Aiemmin juhlin jo yhtä refluksitonta päivää - nyt olen saanut viikkoja.
Ja jokainen oirepäivä on antanut lisää tietoa.

Aluksi siis oli suunnitelma, että vältän maidon ja gluteenipitoiset viljat, soijan ja palkokasvit sekä liudan muita pikkuärsyttäjiä. Heti alkuun lisäsin vältettävien listalle myös aitokauran, koska sain siitä tehdystä puurosta oireita. Lisävahvistuksen tähän toi tuskainen yö, jonka vietin syötyäni mökkireissulla Vuohelan herkkupuodin hyviä aitokaurasämpylöitä.

Menetettyjen viljojen korvaaminen gluteenittomilla tuotteilla tai omilla leipomuksilla ei ole näyttänyt lupaavalta. Pari marjapiirakkaa olen tehnyt ja saanut niistä lieviä oireita. Toissapäiväiset tattariperunarieskat olivat nekin liikaa. Tattari siis myös pois listalta.
Tällä hetkellä en tiedä muita oireettomana pitäviä viljoja kuin riisi ja maissi. Ne jäljellä olevat pitää varmaan kokeilla kukin erikseen. Elän siis aikalailla leivätöntä elämää.
Pienen epäilyksen listalla on lisäksi vielä valitettavan monia ruoka-aineita. Niiden rooli selvinnee pikkuhiljaa, kun oireettomia aikoja tulee enemmän ja pääsen niitä erikseen kokeilemaan.

Sekä maidon että viljojen välttäminen tekee ruokavaliosta aika erilaisen
ja vaatii omatoimisuutta.  

Viljayliherkkyys on amerikkalaisessa ruokakeskustelussa todellinen muotitauti.
Siksi minua nolottaa ja hämmentää huomata, että en tosiaan voi syödä viljaa kärsimättä epämukavasta olosta. Huomaan, että vähän jännitän sosiaalisia tilanteita, joissa syödään.
Leipä on niin perusruokaa ja vähän kaikessa on maitoa...

Lisäksi tämä on (ainakin näin alkuun) vähän työlästä.
Kaikki ruoka pitää tehdä itse, mikä ei ole pelkästään huono asia. Alkukesän kaavaan aloin jo vähän kyllästyä, joten nyt yritän miettiä tarpeeksi variaatiota tähän. Asiaa eivät helpota lasten henkistä laatua olevat ruokarajoitukset, joiden kanssa painiskellaan harva se päivä.
Vähän mietityttää, miten tästä selvitään loman jälkeen, kun on paljon muutakin mietittävää.

Mutta oireettomuus kyllä nostaa motivaatiota! Ihan aukottoman selkeä tilanne ei vielä ole, mutta huomattavan hyvä kuitenkin. Ja paljon parempi kuin keväällä ja talvella...
On hyvä olla, kun on hyvä olla. 

Pilvet kasautuvat öisin.
Välillä tuulee ja näen valon,
unohdan, että kesä ei jatku.
Odotan kukkia ja satoa
ja huolettomia päiviä,
vaikka tiedän, ettei
murheetonta elämää tule.