Teen sata päätöstä päivässä.
a) Mitä syödään. Mitä pitää syödä. Mitä saa syödä. Mitä pitää ainakin maistaa.
Mitä on ruokana? Miksi meillä on aina pahaa ruokaa?
Miksi on parsakaalia, kun mä en tykkää siitä, mutta toi tykkää ja se on EPPÄÄ!
Pitääkö syödä loppuun? Pitääkö maistaa? Onko nuolaiseminen maistamista?
Saataisko keksit / jäätelöt / karkkia? Miksei saada lisää keksiä / jäätelöä / karkkia?
b) Mitä tehdään. Mitä saa tehdä. Mitä pitää tehdä. Mitä voi valita ihan itse.
Saako pelata tietokoneella?
Pitääkö mennä ulos?
Mennäänkö kauppaan? Pysähdytäänkö tässä?
Tehdäänkö yhden vai toisen vai kolmannen mielihalun mukaan?
Äiti laula iltalaulu. En mää tätä laulua halunnu. Sä et kysyny multa!
c) Mitä ostetaan.
Toi on ihana! Mä haluun ton! Osta mulle tää!
Miks ei koskaan osteta mitään?
Miks toi sai, mutta mä en!
Miks toi sai ton, mutta mä vaan tän!
d) Kuka ensin. Kuka sitten. Keneltä kysytään?
Kenelle annetaan ensin lautanen / ruokaa / ketsuppia.
Kenen hampaat pestään ensin. Kuka pääsee tietokoneelle ensin.
Kenen juttua kuunnellaan, kun kaikki puhuvat yhtäaikaa.
Kenen pitäisi tällä kertaa joustaa, kun leikit on jumissa?
Otentaanko äitikin huomioon?
Alan olla vähän uupunut.
Pelkkiä kysymyksiä on liikaa. Ratkaisuvaihtoehtoja on vielä enemmän.
Useimpiin ei ole oikeaa vastausta.
On kilpailevia näkökohtia. Voi luovia.
Pitää päättää sekin, missä ollaan tiukkoja ja johdonmukaisia, missä sitten on neuvottelun varaa.
Kasvavien lasten mielipiteitäkin on hyvä kuulla ja antaa tilaa miettiä itse.
Mielipiteitä kuuluu ja kuulen. Kuormitun, kun tiedän ja yritän ottaa kaiken huomioon.
Protesteja nousee.
Joku kopsuttelee yläkertaa kiukkuisin kantapäin. Epäoikeudenmukaisuuden tunnetta podetaan tiuhasti, koska koko ajan on käynnissä vertailu ja kilpailu.
Onko lapsille vaivihkaa päässyt tavaksi valittaa vähän kaikesta?
Siihen sitten sisäiset ristiidat päälle: olenko liian tiukka vai liiaan epämääräinen; mikä on tärkeää, tärkeämpää, tärkeintä; tiedänkö itsekään, miksi teen niinkuin teen; saanko jostain tukea, olenko tässä ihan yksin?
Miten pitäisi? Onnistunko? Voiko kasvatuksessa onnistua?
(Juuri nyt pienin kiukkukantapää parkuu, koska selitin hänelle lämpimästi, että pidän tällä kertaa omaa tietokonettani käytössäni sen ajan, että saan tämän teksin valmiiksi - ja vasta sitten hän pääsee pelaamaan omaa peliaikaansa...)
