Asuntoasioita ja tauko

Tempauduimme aikalailla miettimään talon ostamista. 

En ihan teidä, mitä ajattelen tai mitä haluan.

Joudun valitsemaan muidenkin puolesta. Joudun valitsemaan asennetta ja elämäntapaa. 

Tarkastamme yhtä taloa todella perusteellisesti.

Se on ristiirtainen. Yhtä aika ihana ja kamala. 

Siitä saisi hyvän, hienon, 

todennäköisesti. 

Mutta oikeasti olemme vähän pakosalla kaikesta muusta, emmekä taida olla oikeasti valmiita valitsemaan ja siirtymään eteenpäin. 

Asunnon osto on taloudellisesti niin valtavan suuri asia. 

Ja muutenkin. 

Olen yleensä kiintynyt niihin paikkoihin, joissa olen asunut pidempään. 

Olen kiintynyt tähän asuntoon ja tämän asunnon hyviin puoliin. 

Tämä on ollut meille hyvä koti. 

En halua ottaa riskiä ja myydä tätä pois. 

Osaan kyllä kuvitella meidät muuallekin, näköjään. 

Ja haluaisin päästä sisustamaan pojilleni omia huoneita tai edes nurkkauksia. 

Mummi kertoi, että heillä oli kuusi sisarusta, tupa ja makuukamari. 

Hänellä oli isosiskon kanssa sermillä jaettu sänkynurkka, joka oli siis melkein oma huone. 

Veljet nukkuivat tuvassa, vanhemmat makuuhuoneessa. 

Ivailen vanhemmilleni, että he ovat pullamössösukupolvea, koska inflaatio söi lainat (ja työsuhteet olivat vakaita ja turvallisia). Kai ne nauravat tälle. Ovat molemmat syntyneet sodan jälkimaininkeihin. Söivät ehkä pullamössöä, mutta eivät muroja, jugurttia tai karkkia... 

Meillä on niin paljon hyvin. 

On aika suhteellista köyhyyttä, jos on rajoituksia siinä, kun yrittää ostaa omakotitaloa pääkaupunkinseudulta. 

Ehkä mikään ostaminen ei oikein istu minuun. Olen epäkäytännöllinen ja 

pidän pysyvyydestä. 

Nyt haluaisin ostaa talon, jossa asun kymmeniä vuosia. 

Ei ihan pieni ajatus. 

On hyvä levätä välillä. 

Olen vähän huono unelmoimaan, mutta pitäisi opetella. 

Kestää toiveita, jotka eivät toteudu, 

jotta jotkut toteutuisivat. 

Omakotitalon ostaminen

on asia, jota en ole erityistesti koskaan ajatellut tulevan omalle kohdalleni.

Olen ihan tyytyväinen rivitalossa.

Mutta nyt olemme käyneet katsomassa omakotitaloa ja vähän mietimme sitä.
On laskettu summia, joihin ei saa otetta koska niitä ei voi oikein verrata mihinkään.
On arvioitu remontteja, joiden hinnoista ei oikeasti saa mitään selvää ennen kuin niitä on itse oikeasti teettämässä.
On luettu tarinoita omakotitalosta työleirinä ja loputtomana rahareikänä. On sivuttu homeloukkutarinoita ja pelätty kohtaloa. On arvioitu unelmia ja tarpeita ja mielikuvia...

Pystyisimme iloitsemaan suuremmasta tilasta, kuin mitä meillä on nyt.
Meitä on viisi, joista kolme kasvaa koko ajan.
Kaksi asuu yhteisessä huoneessa joka on niin pieni, ettei heille voi järjestää oikein mitään omaa nurkkaa. Nukkuvat päällekäin ja jokainen uusi säilytettävä tavara vaatii järjestelyjä.
Kun lapset kasvavat mm. heidän vaatteensa eivät enää mahdu samaan lipastoon, jota tähän asti on käytetty.

Olen luopumisen kannalla ja sillä kannalla, ettei ole mitään todellista kriteeriä, jonka nojalla lapsella "pitää olla" oma huone tai meillä niin ja niin paljon asuinneliöitä. Olemme globaalisti rikkaita joka tapauksessa ja kenenkään kehitys ei ole vaarassa, vaikka leikkisi miljoonilla legoillaan vähän ahtaalla lattialla veljen kanssa samassa huoneessa.

Mutta olen käynyt katsomassa omakotitaloa,
koska vaikka asioita voi tehdä pienessäkin, niin olisihan se mukavaa ja helpompaa, jos tilaa olisi enemmän.
Asumme alueella, jossa ei ole kerrostaloja ja alueella, jossa ei ole isompia rivitaloasuntoja kuin mitä meillä jo on.

Paljonko asunnosta kannattaa maksaa? (Kaikki mikä ikinä irtoaa ja enemmänkin on mahdollista laittaa taloon.)
Onko mitään oikeasti luotettavaa tapaa varmistua talon kunnosta?
Mikä on tärkeää valinnassa? Sijainti vai neliöt? Valmistumisvuosi? Keittiö? Ulkoasu, tontti ja piha, näköala? Onko 2,5 km liian pitkä koulumatka?

Tämä rivari, jossa asumme on ollut meille todella hyvä koti.
Tässä on paljon sellaista, jota arvostan (piha, maisema metsään, päätyasunto, iso yhteinen tontti, hyvä pohja, kiva keittiöolohuone, parveke jne.), mutta rakennusvuosi ja esim. yhtiövastike eivät ole houkuttelevia monen mielestä.
En ole varma meneenkö tämä kaupaksi nopeasti tai hyvällä hinnalla.

Aika monta asiaa pitää osua kohdalleen, että voi ostaa talon.
Pitäisi olla levollinen zen-mieli, tulee mitä tulee.