Kuusi

Kuusi self-reflects (8.10.2006)

Kuusi on ihan järkevä luku. Ruisleipää pitäisi syödä kuusi viipaletta päivässä. Ihminen jaksaa tehdä töitä oikeasti vain noin kuusi tuntia tavallisen työpäivän aikana. Kuusi on arkea, seitsemäs jo pyhää.

Kuusi on sellainen puu, että niitähän nyt riittää metsät täynnään ja jotenkin niihin kiintyy, kun niitä on joka puolella. Eivät ne nyt niin kummosia ole, vähän rujoja, vähän synkkiä. Mutta on niilläkin tähtihetkensä, kuten nyt vaikka jouluna. Eikä niistä nyt niin paljoa ole pahaakaan sanomista.

Aleksis Kiven oravalle kuusi on koti ja suojapaikka; paikka, jossa saa turvassa toisten katseilta katsella alas ja on vähän näköalaakin. Lämmintäkin on ja "elo onnelinen keinuvassa kehtolinnas". Taitaa olla kuusi minun tyylin unelma, ei mitää prameaa, vaan aitoa ja totta.

Kuusi. Se on nyt menossa. Miksi ihmeessä pitäisi sanoa vuonna "nolla kuusi" tai "kaksituhattakuusi"? Ei kukaan arkikielessä sano esimerkiksi että vuonna tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäyhdeksän. Mutta silti, kun vuosi vaihtuu, en kyllä laita blogin nimeksi "seitsemän".