Muutto, vihdoinkin!

Nyt me sitten olemme muuttaneet.

Viime viikon loppupuoli meni niin tehokkaasti ja intensiivisesti muuttoasioissa, etten ehtinyt enää kirjata asioita ylös, saati laskea laatikoita :-).

Kävin melkein joka päivä etukäteen toimittamassa jotakin uudessa kodissa.

Perjantaina teimme kaupat ja saimme talon virallisesti haltuumme.
Perjantai oli tiivis ja rankkakin päivä. Vaikka mielestäni aloitin pakkaamisen ajoissa, kävi kuitenkin niin, että torstaina ja perjantaina oli todella kiire. Siinä vaiheessa pakkaamista ei enää mietitty, mitä tarvitaan ja mitä ei, tai edes aina sitä, onko tätä ja tätä järkevää pakata samaan laatikkoon. En nyt arvellutkaan, että muutto sujuisi loppuun asti "hallitusti". Jossain vaiheessa perjantaina oli sitten vaan viisainta mennä nukkumaan, vaikka se tarkoittikin sitä, että esim. keittiössä oli vielä pakkaamatonta tavaraa. Aamulla vaan ajoissa ylös ja pakkaamaan...

Lauantaina muuttomiehet tulivat puoli tuntia etuajassa, joten pakkailin loppuja miesten jo kantaessa tavaraa ulos. Muuttofirma toimi tehokkaasti ja lisäksi oli tuttujakin apuna, joten tavaroiden siirtäminen sujui. Jopa rakas musta kirjahyllyni (painava ja herkkäpintainen) nousi alakerrasta uuden talon olohuoneeseen naarmuitta ja kommelluksitta.

Ja kaikki 130 mustaa muovista muuttolaatikkoa, 50 pahvista muuttolaatikkoa ja pienemmät säilytyslaatikot (joiden määrää en tiedä) kulkivat nekin enimmäkseen oikeille paikoilleen. Aika pieni prosentti alakerran laatikoista on yläkerrassa ja päinvastoin, mutta niitäkin löytyy.

Tietyssä mielessä muuttaminen jatkuu edelleen.
Olen purkanut noin 50 mustaa muuttolaatikkoa, mutta tosiaan ne 80 on vielä jäljellä. Ja nuo muut vielä lisäksi.

Vanhalla kodilla täytyy vielä käydä irrottamassa lamppuja, hoitamassa joitakin pihan juttuja tänne tai kokonaan pois jne. Onneksi saimme miehen vanhemmilta vanhan kodin loppusiivouksen tupaantuliaislahjaksi! Korvaamattoman osuva lahja, koska olemme nyt tehneet hommia aivan täysillä koko ajan ja ilman loppusiivouksiakin edelleen on kiirettä ja tekemisen pakottavuutta ilmassa.

Mutta se suurin juttu tietysti on se, että olemme nyt uudessa kodissa. Huonekalut ovat (yläkerrassa) paikallaan ja tavarat etsivät omia paikkojaan. Mutta me olemme täällä. Me emme etsi enää paikkaa. Tämä tuntuu kodilta.

Talolla taas

Tänään vein taas yhden pikkuautollisen tavaraa uuteen kotiin.
Samalla, kun edellinen asukas vielä tekee lähtöä, me täytämme joitakin nurkkia omilla tavaroillamme. Hän on avulias ja neuvoo, miten talossa eri asiat toimivat ja mitä on hyvä muistaa.

Odotan aika kiihkeästi sitä, että talo on vihdoin yksin meidän
ja pääsemme sinne tutkimaan ja tuntemaan sitä, millaiseen syliinsä se meidät sulkee sitten, kun tämä toinen ihminen on luopunut ja jatkanut matkaansa.

Vein tänään taulut, peilit, huonekasvit, kanervat ulkoa.
Tämä asunto alkaa näyttää jo riisutulta,
se asettuu hieman etäämmäksi kuin ennen,
ikäänkuin seinät vetäytyisivät ja varautuisivat siihen, että ne kohta jätetään.

Kolme päivää tämän jälkeen.
Yksi etätöissä kotona.
Yksi kokoustöissä muualla.
Yksi kaupantekopäivä.
Ja sitten se hurja muuttopäivä,
josta kaikki alkaa uudelleen (purkaminen, järjesteleminen, rakentaminen, kokoaminen, asettuminen, etsiminen, ahkeroiminen ja väsyminen).

En pakannut tänään mitään.

Viides ilta ennen...

119        Keittiön laitteita (monitoimikone ym.) 
120-127  Marikin kirjoja (työhyllyyn)
128-130  Mintun huoneen tavaroita

Tänään on tuntunut aikaansaamattomalta vähän joka rintamalla ja samalla asiat ovat pienesti edenneet joka rintamalla. Muutto on jo niin lähellä, että melkein kaiken voisi pakata, mutta en ole kuitenkaan osannut tarttua siihen, mitä vielä on jäljellä. Tosin tänään on vielä tarkoitus pakata auto täyteen kamaa huomista talolla käyntiä varten.

Huomenna mies hakee Ikeasta pakettiautolla vaatekaappien rungot ynnä muut isot osat ja käymme viemässä ne uuden talon autotalliin odottamaan.
Samalla on tarkoitus omalla autolla kuljettaa toinen lasti muuttompäivänä hankalammin kulkevia juttuja talolle.

Haikeus tästä paikasta luopumisesta on nyt jäänyt taka-alalle ja innostus uudesta on vallannut tilaa. Ihan kohta olemme siellä! Kaikki mikä on nyt pakattu, järjestetään siellä paikalleen ja se tulee vaatimaan aikaa ja kärsivällisyyttäkin, mutta silti aivan pian olemme oikeasti siellä ja se mikä nyt on "talo" on oikeasti meidän kotimme. Valot pilkottavat kodin ikkunasta, asetamme kanervat omille portaille ja tuo tuossa on Pajun oma huone... ja tuota tietä, siitä käännytään meille... 

***
Nyt pakatuista muutolaatikoista noin 40 on kirjoja.
Yhteensä ehkä 45 laatikoa tulee kirjoista.
Meitä on kaksi tiedonjanoista, kirjoja rakastavaa ja itsekin kirjoittavaa.
Ei meillä muuten ole mitenkään käsittämättömän paljon tavaraa :-).

Illan päätteeksi pidin kuplamuovitalkoita ja suojasin pari taulua, yhden kaapin lasiovet ja makuuhuonen peilit. Paloittelin vaatetankoja osiin ja yritin päästä eroon muutamasta pölypallerosta. Irrottelin ja kasasin hyllylevyjä. Etsin joillekin eksyneille asioille paikkoja ja roskille tien roskikseen.
Iltaspurtin jälkeen on hyvä käydä sopivasti väsyneenä nukkumaan.

Piipahdus tulevassa

Eilen ja tänään kävimme viemässä ensimmäisiä tavaroita uuteen kotiin.
Se ei ole vielä meidän, mutta sovimme, että voimme tuoda joitain tavaroitamme varastoon ja yläkerran jo tyhjillään olevaan huoneeseen.
Vietiin eilen Ikean ostoksia ja tänään sellaisia vaikeasti pakattavia sekalaisia tavaroita.
Olemme siis vallanneet pienen nurkan uudesta talosta jo itsellemme,
meillä on jo taloon avaimet :-) ja lupa käydä viemässä lisää tavaraa tarvittaessa.
Muuten odotamme vielä perjantaita ja loppukauppoja.

Tuntuu hyvältä olla tässä.
Tänään talo tuntui avaralta ja hyvältä ja jo pikkuisen omalta.
Tänään täällä ei tunnu enää aivan niin sekavalta ja kaoottiselta,
koska pakkaamisesta niin suuri osa on jo tehty.
Pystyn melkein jo hahmottamaan sen, mitä vielä pitää tehdä.

109-110 Marikin kirjoja
111-118 Varaston ja alakerran tavaroita, miehen kirjoja... 

Huomenna luen ja kirjoitan ja hahmotan vielä vähän paremmin, mitä vielä tulee tehdä ja milloin se on tehtävissä.

Muuttomyrskyn keskellä...

Lauantai ja vähän sunnuntaitakin... 

Kuten ehkä arvata saattaa, olen menettänyt tuntuman muuttolaatikoihin, kun pakkaaminen on nyt todenteolla käynnistynyt. Mies on ollut ahkerana, joten en tiedä, mitä laatikot tarkalleen sisältävät. Teen kuitenkin itselleni iloksi jotain kirjanpitoa, vaikka se ei ihan tarkkaa olekaan sen enempää laatikoiden määrän kuin sisältöjenkään suhteen. 

61-65  Ulkovarastosta pakattuja laatikoita 

66-70  Vaatehuoneen sisältöä, ns. teknisiä tavaroita

71       Marikin kirjoja 

72-73  Puolison kirjoja...

74-91  Puolison tavaroita...

92       Kirjoja keittiöstä

93       Astioita

94       Rasioita ym. 

95      Särkyvää keittiöstä

96      Kynttilöitä, kynttilänjalkoja ynnä muuta kattamiseen liittyvää

97      Mailoja ja muita sen muotoisia... 

98      Pelejä ja lasten taideteoksia 

99      Palloja :-) 

100    Timotein tavaroita

101     Mintun muistoja

102     Pajun tavaroita

103-107  Marikin kirjoja alakerran kirjastoon

108     Marikin pikkukansioita ja papereita (joita pakatessa tuli vastaan vuoden 1998 ennakonpidätysperusteet ja ziljoona muovitaskua, huh!) 

8 päivää

Eilen ja tänään kasattua:

42-45   Laseja, kulhoja, astioita 
46-48   Lasten kirjat suoraan hyllystä laatikoihin. 
49        Käsityötarvikkeita (eri puolilta taloa)
50        Käyttöohjeita ynnä muuta yhteisesti hyödyllistä (kesken) 
51-53   Liinavaatteita (lakanoita) 
54        Marikin kirjoja (näitä tulee tipotellen vielä pitkään)... 
55        Pajun omia tavaroita yhdessä asetelleen ja tutkiskellen
56-60  Miehen kirjoja (koska hänellä on jo lajittelusuunnitelma kirjoilleen)

Muutama lause tunnelmasta:
1. Nyt kaikki tuntuu erittäin todelliselta.
2. Jumitan edelleen kirjoissa, koska en tiedä, millä perusteella lajittelen.
3. Muuten pakkaaminen on kivaa. Etenkin astioiden pakkaaminen oli.
4. Pientä maanvyörymän tunnetta.
5. Lasten kanssa pakkaaminen on mukavaa. Sitä huomenna lisää.

Menemme huomenna ostamaan ne vaatekaapit, joita aiemmin suunnittelin.
Viemme ne valmiiksi uuden kodin autotalliin odottamaan muuttoa.
Onneksi edeltävälle asukkaalle sopii, niin saamme kaapit jo ennen joulua pystyyn (ehkä).
Huominen saa olla ahkera päivä.
Pakkaaminen on siitä kivaa, että edistyksen näkee yhdessä suunnassa nopeasti kohoavina muuttolaatikkopinoina ja toisessa tyhjenevinä hyllyinä. Tosin muuttolaatikkopinoille ei ole oikein sopivia paikkoja. Aika pian elämme kai jonkinlaisessa labyrintissä.

Viikon päästä meillä on uuden kotimme avaimet.
Viikot menevät niin hujauksessa, että se melkein on jo.
:-)

10 päivää

31-32 Keittokirjoja
33-36 Pelejä, jotka kasattiin nyt yhteen eri puolelta taloa. Pakattiin yhdessä Timotein kanssa ja oli mukavaa. 
36-38 Juhla-astiastoa ja vähän muitakin astioita (väleissä keittiöpyyheitä ja pari pehmoleluakin :-)) 
39      Valokuva-albumit 
40-41 Mintun huoneen tavaroita 

Muuta: 
Suunnitelma Pajun huoneen ison kaapiston sisällöstä. 
Jumittamista, koska en tiedä, millä perusteella lajittelen kirjat eri paikkoihin. 

Siellä täällä on jo tyhjiä hyllyjä
ja ovia, joiden takaa ei löydy mitään.
Ruokakomero näyttää mukavan paljaalta,
mutta pakastimet ovat liian täysiä.
Toinen pitää sulattaa vielä ennen muuttoa.

Kompostori tuotiin pihaan muuttorekan kokoisella autolla.

Kävi ilmi, että samana päivänä, kun teemme loppukaupat,
on toinenkin käänne, asioiden sulkeutuminen,
valmiiksi saattaminen,
irti päästäminen.
Se ei näy ulospäin,
mutta minä tiedän ja kannan sen mukanani.

Tänään en tiedä, mihin tartun huomenna.

Onko tavaraa liikaa?

Olemme tilanneet muovisia muuttolaatikoita ja ne tulivat tänään.
Tällä firmalla on könttätarjous 21 päivää, joten laatikot tulevat ajoissa
ja lähtevät sopivalla viiveellä.
Kannoimme lasten kanssa laatikoita niille varattuihin nurkkiin olohuoneessa.
Mustat laatikot muuttivat hetkessä huoneen tunnelman.

Laatikot 18-20  Minttu pakkasi hetkessä kolme laatikkoa omassa huoneessaan.
Laatikot 21-23  Kartastoja ja tietosanakirjasarja. 
Laatikot 24-25  Laulukirjoja ja nuotteja, klarinetti ja sekalaisia soittimia. 
Laatikot 26-28  Filosofiaa ja kaunokirjallisuutta olohuoneen kirjahyllyyn. 
Laatikko 29      Verhoja (jatkoin alasajoa), muutama kaitaliina ja tyynyntäytemateriaalia. 
Laatikko 30      Marikin nostalgialaatikko asioille, joita ei tarvitse, mutta joita ei voi heittää pois. 
                         (tämä on kesken ja päätyy sitten varastoon). 

Timotei pakkasi sähköautoradan sen omaan laatikkoon.

On mukavaa olla nyt tässä konkreettisessa vaiheessa. Asioihin voi tarttua ja vain tehdä seuraavan asian ja seuraavan asian. Tietenkään ihan kaikkea ei voi pakata, mutta paljon on sellaista, mitä emme lähipäivien aikana tarvitse. 

Näin monen muuttolaatikon keskellä löytää itsensä ajattelemasta jotenkin ajanhengessä, että "tavaraa on liikaa". Kevyissä keskusteluissa sitä helposti sanoo ja ajatteleekin, että onpa meillä paljon tavaraa, voi, voi, voi... Muuttoon toki kuuluu ajatus siitä, että kun kaiken tavaran käy läpi ja käsittelee kahteen kertaan, ensin pakatessa ja sitten purkaessa, niin samalla on hyvä arvioida ovatko tavarat vielä tarpeellisia. Näin teenkin. Ja iloitsen kierräyskasseista ja tuttaville lahjoitetuista tavaroista. 

Tänään kuitenkin ajattelin olla kiitollinen siitä, että meillä on nämä tavarat. Eivät ne ole ongelma tai osoitus ongelmasta. Ne kertovat eletystä, monista vaiheista ja lahjoista, joita elämä on antanut. On ollut mahdollisuus ympäröidä itsensä rikastuttavilla ajatuksilla ja kuvilla ja siksi meillä on paljon kirjoja. Nuo astiat on saatu häälahjaksi, tuo vaasi vanhemmilta, kynttilänjalat, pelit... 

Vaikka olen jossain mielessä "yksinkertaistaja" ja pidän vähintäänkin vaatimattomuuden ajatuksesta, haluan olla myös kiitollinen ja arvostava ja nähdä, että minulla on asioita, joista aiemmin itsekin lähinnä unelmoin (esim. kirjoista opiskeluaikanani) ja asioita, joiden puutteesta moni tässä maailmassa oikeasti kärsii. En halua tehdä siitä ongelmaa. 

Ehkä myös yksinkertaistaminen näkyy jo niin, ettei sitä rajoittamattoman tavaravirran ongelmaa ole, vaikka tavaraa on paljon. Se on kuitenkin kohtuullisen harkittua, iloa tuovaa ja/tai tarpeellista tavaraa. 
Onhan se niinkin, että meitä on aika monta. 

Kiitollisuus tänäänkin päällimäisenä. 
Erityisesti kiitos kirjoista, niin monta tärkeää, elämää rakentavaa, ruokkivaa ja hoivaavaa, ajattelua uudistavaa, minut minuksi tehnyttä teosta kohtasin tänään tässä lähellä, omassa kirjahyllyssäni. 
Kiitos!