Sivut

tiistai 5. tammikuuta 2010

Paluutunnelmia

Matka oli hyvä.

Emme ole ennen olleet ulkomailla koko perheen kanssa,
ja taisin jännittää etukäteen kaikenlaista mahdollista matkalla tapahtuvaa.
Menomatkalla kaikki vaiheet tuntuivatkin venyvän: jonotimme erittäin hitaasti etenevässä chek-in jonossa niin pitkään, että suunnittelemamme lounashetki vaihtui eväsleipiin. Päiväunivalmis pikkuinen känisi väsyneenä koko jonotusajan. Lento viivästyi vähän ja määränpäässä jouduimme odottamaan lentokenttäbussia meluisassa ja rumassa betonikäytävässä yli tunnin ajan (vaikka bussin pitäisi kulkea puolen tunnin välein). Sitä ennen odottelimme matkalaukkuja ainakin 50 minuuttia. Kun bussi vihdoin tuli, se eteni ajoittain hitaammin kuin lentokentän liukuhihnat :-). Taas ostimme kiireesti evästä ja vaihdoimme seuraavaan kulkuvälineeseen. Kun pääsimme määränpäähän kotoa lähdöstä oli kulunut monta tuntia enemmän, kuin mitä alun perin arvelimme.

Seuraavat päivät olivat kaiken vaivan arvoisia. Kävelimme, katselimme, söimme hyvin ja tapasimme ystäviä. Palasin matkalta ihanasti arjesta irrottautuneena sekä ylpeänä lapsistani ja siitä, kuinka mukavaa heidän kanssaan oli matkustaa (vaikka tiettyä tasapainottelua tietysti olikin koko ajan tehtävä). Kroppa tuntuisi kiittävän pitkistä kävelypäivistä ja ulkoilmasta sekä omaksumastamme ruokarytmistä. Emme tietenkään nähneet paljoakaan siitä kaikesta, mitkä aikuisen mieltä voisi Pariisin kokoisessa kaupungissa kiehtoa - tärkeintä oli kuitenkin olla yhdessä uusissa ympyröissä ja uusissa kokemuksissa.

Paluumatkalla se, mikä meni pieleen tullessa, tuntui korjaantuvan: siirryimme junasta suoraan meitä odottavaan bussiin, chek-iniin ei ollut jonoa lainkaan ja meidät otettiin kieppuilevan bebén vuoksi turvatarkastusjonon ohi. Lennolla näkymät olivat hienot sekä lähtiessä, että palatessa. Pääkaupunkiseudun valojakin ihastelimme lennon ikkunasta, vaikka laskeuduttuamme ja päästyämme autolle edessämme oli hurjin lumipyry aikoihin!
Kotiseudut ovat nytkin idyllisen valkoiset. Talven kauneus ympäröi meitä ja pari päivää lomaakin on vielä jäljellä. On tyytyväinen mieli.

Ei kommentteja: