Kun (jos) tyttäreni aikanaan saa lapsen, haluan olla auttamassa häntä tulemaan äidiksi.
Kun (jos) poikani aikanaan saavat lapsia, haluan olla hänen ja hänen perheensä tukena.
Haluan olla vielä aikuistenkin lasteni tukena.
Haluan olla täysipainosesti lasteni tukena nyt, kun he kasvavat tässä rinnallani.
Haluan käydä töissä.
Haluan jaksaa kirjoittaa, ajatella ja opiskella.
Haluan joskus vielä vähän matkustaa.
Haluan, että minulla on vähän rahaa niiden asioiden toteuttamiseen, joita pidän tärkeinä.
Haluan jakaa mieheni kanssa vielä muutakin kuin ruuhkavuosia ja pikkulapsiaikaa.
Haluan elää täyden aikuisuuden.
Haluan liikkua ja nauttia elämästä.
Haluan tarttua vielä moneen tilaisuuteen.
Haluan kukoistaa ja voida hyvin.
Haluan aikanaan olla ihana mummeli, jolla on aikaa muille ja tilaa sydämessä.
Haluan välttää sairaaloita, leikkauksia, ensiapua, ambulansseja, reseptipinoja, lääkkeitä, sivuvaikutuksia, uusia lääkkeitä sivuvaikutusten hoitoon, apteekkeja, väärinkäsityksiä, virhediagnooseja, kokemattomia tai muuten asiattomia kommentteja, passiivisen kärsijän osaa, elämän hidastumista, elämän rajautumista, kapeutumista, hiipumista, surua, pelkoa, epävarmuutta, uhkan kokemista, luopumista luopumisen perään.
Kummassa listassa teidän mielestänne on painavampia syitä?
Pitäisiköhän vetää tästä jotain johtopäätöksiä?
2 kommenttia:
En tiedä mistä on kyse, siis en osaa sanoa mitään (retoriseen?) kysymykseesikään.
Mutta halaus, ja voimia toivotan, eikä vain "omia" voimiasi vaan niitä joita pitää kuulostella, olla auki, hiljaakin, valppaana niille, niin ne auttavat matkalaista.
Juu, retoorinenhan se kysymys on. Mutta voimaa valita hyvää - sitä tarvitaan. Se ei ole aina niin yksinkertaista, eikä varsinkaan vain tiedosta ja ajattelusta kiinni.
Lähetä kommentti