Takana on kolme viikkoa ylityökieltoa ja työajan kirjaamista.
Työaika on pysynyt asettamassani neljänkymmenen tunnin rajassa.
Olen tehnyt töitä kuutena päivänä viikossa.
Tästä on ollut se hyöty, että näen sen olevan mahdollista.
Joihinkin tilanteisiin olen mennyt huonosti valmistautuneena, mikä on syönyt työniloa. Muutenkin, kun karsin, joudun helposti karsimaan siitä kivoimmasta osasta työtä.
Lasten suhteen on kyllä ollut selkeämpää.
Puoliso on jäänyt vielä epämääräiselle, hahmottomalle alueelle. Iltatöitä olen tehnyt aika paljon, vaikka en ylitöitä teekään. Olen hoitanut virka-ajan tunteina muita asioita. Ei olla oikein ehditty jutella.
Väsymystä kolme tavallista, tiivistä työviikkoa ei ole taltuttanut.
Seuraavaan viikkoonkin tuntuu mahtuvan paljon intensiivistä ja vaativaa.
Viikon päästä olen lomalla. Siitä saan voimaa, toivon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti