Kirjoitan työpöytäni ääressä. Se on lähes tyhjä. Siirsin paperit pois, kun sain tarpeeksi hyvän syyn. Mies on jättänyt tyhjälle pöydälleni vanhan purkan. Pöytä oli näin siisti viimeksi ehkä vuosi sitten joulun aikaan.
Lasken aikoja ja kirjailen minuutteja. Yritän käydä keveästi, vähillä elkeillä ja luottavaisesti, mutta en ihan luota, ei ole mukavaa, selviäminen ei tunnu oikein riittävän, kun olisi nautinto tehdä tarkemmin, kauniimmin. Nainen televisiossa sanoo, että haluaisi itseään nuorempien aikuisten muistavan, ettei kaikkea tarvitse saada kerralla, että aika korjaa ja vie eteenpäin. Muistutan itseäni. Joskus vielä teen hyvin tämänkin, minkä nyt vain selvisin.
Haluaisin aikaa ajattelemiseen ja lukemiseen.
Olen saanutkin aikaa. Ja käyttänyt siellä, missä eniten tarvitaan: perheen kanssa. Tänä vuonna on itse askarreltu joulukalenteri, pipareita, piparkakkutalo, adventtikynttilöitä, joulusiivous (vaikka osin muiden voimin toteutettu) ja sen sellaista.
Ihan hyvä kai tässä, mitä nyt vähän haikuilen.
Ota työpaperit esille: muutama ajatus ennen huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti