Eräänä päivänä tyttäreni kertoi minulle kaipaavansa sitä, että pikkuveli leikkisi rakkaiden legojensa sijaista joskus hänenkin kanssaan. Veljellä on ollut tiukka autonrakennusprojekti meneillään joten hänestä ei ollut irronnut huomiota muuten kyllä rakkaalle siskolle.
Turhautunut sisko intoutui iltajutteluissa miettimään, miten kovasti hän toivoisi että keskimmäinen olisi sisko, eikä veli. Siskossa kun olisi niin paljon hyviä puolia. Tätä veli kuuntelee sängyssään oman aikansa.
Kun tulee hänen vuoronsa, hän toteaa, että toivoisi, ettei koko isosiskoa olisi olemassa.
Tarinan opetus?
Kiintymyksen ja kaipuun ilmaiseminen epäsuorasti voi lyödä pahasti korville.
Helppohan tämä on ulkopuolisen havainnoida, mutta entä kun sama tapahtuu vaikkapa omassa parisuhteessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti