Ensimmäisen lomatyöpäivän alkaessa mietin, mikä olisikaan paras tapa lähestyä korjattavaa koepinoa. Auttaisiko kynttilöiden tuoma tunnelma? Entä musiikki? Rauhallinen asenne? Määrätietoisuus? Tavoitteet ja aikarajat? Hyväksyminen (tähän menee koko päivä, ehkä enemmänkin)?
En päätynyt vastauksiin, mutta koepinoon kävin käsiksi. Se vei kaiken sille varatun ajan ja kaiken muunkin ajan. Toinen pino arvioitavaa jäi vielä odottamaan huomista päivää.
Hyväksyminen? Kai sitten, pakosta. Mutta huomenna taistelen kuitenkin vastaan - jollekin muullekin haluaisin aika - luovemmalle, tulevaa helpottavalle.
Lasten kanssa on mukavaa.
Pojilla oli pari tuntia tavallista lyhyempi päivä hoidossa. Olivat iloisia.
Pienin haluaa isosiskon mallista pelata Unoa. Hän osaa laittaa kortteja pinoihin, äidin kanssa vuorotellen. Värit menevät melkein oikein, mitä nyt vihreä ja sininen vielä vähän sekoittuvat.
Tytär haluaisi pelata Unoa koko ajan.
Hänellä on aika vahva puolustusstrategia. Voitan silti välillä, lapsena hiotuilla kikkakuutosilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti