On tiivistä. Avaan joskus blogin, mutta en oikein ehdi asettua kirjoittamiseen. Nytkin melkein kuin varastan vähän aikaa...
Edellisen postauksen jälkeen olen ottanut tietoisesti rennommin,
rajannut työtä, mennyt vähän matalammasta kohdasta aitaa.
Olisi ihana sanoa, että se ei ole haitannut mitään - mitä minä höpsö olenkaan ottanut paineita ja stressannut suotta, kaikki sujuu näinkin aivan yhtä hyvin, vain vähemmällä vaivalla...
Kaikki on mennyt ihan hyvin - siis kelvollisesti, tilanteista on selvitty, asiat on saatu jollain mallilla sujumaan...
mutta olen unohtanut yhtä sun toista, monistanut tarvittavia papereita viime tipassa tai tunnin aikana, myöhästynyt pari kertaa tunnilta, aloitellut muitakin vähän viiveellä ja sen sellaista.
Olisi jossain määrin rennompaa pitää tunteja, joita olen suunnitellut niin, että oikeastikin tiedän, mitä olen tekemässä. Mutta siihen menee paljon aikaa, enkä halua antaa sitä kaikkea.
Siispä tasapainottelen jatkossakin hallinnan ja kaooksen välillä.
Kaikki menee ihan hyvin.
2 kommenttia:
Tasapainoilua se taitaa olla.. Mieleeni jäi asia, jonka eräs ei opetusalan ihminen, mutta ihmistyötä tekevä sanoi. Hän sanoi, että on opetellut työelämässä sietämään epätietoisuuden tilaa. Kaikesta on tullut helpompaa. Esim. kun hän menee töihin, hän ei voi koskaan tietää täsmälleen mitä siellä tulee tapahtumaan, joten hän menee vain ja heittäytyy. Yllättävät tilanteet ja epätäsmällisyydet eivät enää haittaa häntä, koska hän on oppinut nauttimaan tietystä arvaamattomuuden tilasta. En osaa siteerata hänen sanomaansa täydellisesti, mutta oman pääni päälle syttyi lamppu - ehkä tuossa asenteessa piileekin olennainen viisaus?
Kyllähän tuon suuntainen sopii opetustyöhönkin, vaikka oman vivahteensa tietysti tuo se, että opettaja nimenomaan on vastuussa tilanteen rakentamisesta ja suunnittelusta, eli ihan pelkkää epätietoisuutta ei auta olla viemisenä :-). Mutta jotain luottamusta siihen, että ei-hallittavan kanssa voipi olla ja elellä on hyvä olla mukana. Minua ei häiritse kovin paljoa erilaiset ulkopuoliset muutokset ja muut yllätykset, tavallaan pidänkin niistä ja olen aika hyvä sopeuttamaan suunnitelmia lennossa. Enemmän häiritsee se, jos asiat sujuvat huonosti oman ennakoinnin puutteesta johtuvista syistä... (=säheltämistä). Siitä ei tule kiva fiilis. Mutta tietty määrä sitä pitää sietää, jos ei mieli kaikkia iltoja istua täällä tietokoneella varmistelemassa yksityiskohtia... Eli tasapainoluahan tämä.
Lähetä kommentti