Kolmannen osa

Viikonloppuna kävi niin, että isommat lapset olivat jossakin omissa touhuissaan ja syötimme miehen kanssa kaksin pienintä. Hän on välillä vähän ns. valikoiva syömäpuuhissa, joten mieheni ehdotti, että tehdäänkin tämä nyt yhdessä, ihan rauhassa. Pieni kapusi syliini ja isi alkoi häntä syöttää. Molempien vanhempien jakamaton huomio ympäröi lapsen. Hänen elämässään näitä tilanteita ei varmaan ole montaa ollut. Koko asetelma tuntuikin meistä vanhemmista vähän omituiselta --- kahden aikuisen voimavarat käytössä yhden pienen syöttämiseen (joka lisäksi osaisi syödä itsekin). Ja samalla tajusimme, että esikoisen elämä taisi tätä päivät pitkät (tai illat pitkät vähintään): äiti ja isä ihmettelemässä ja ihastelemassa hänen edesottamuksiaan. Kovin on toinen osa kolmannella, joka saa - joskus aika äänekkäästikin - pitää puoliaan että saisi pitää edes noin puolikkaan vanhemman puolikkaan huomion...