Ehkä

Ehkä äiti elää vielä pitkään.
Ehkä minä ennakoin turhaan, että hän olisi kuolemassa.

Ehkä äiti elää vielä kesän,
ehkä äiti kuolee syyskuussa tai
ehkä vietämme vielä yhden syntymäpäivän.

Ruusunen nukkui sata vuotta,
ehkä minun äitini voi nukkua vuoden terveyskeskuksen osastolla
tai vanhainkodissa.

En voi odottaa koko ajan sitä, milloin äitini kuolee.
En voi myöskään unohtaa sitä, että hän yhtä hyvin saattaa olla jo lähellä kuolemaa.

Tänä aamuna päätin suhtautua asiaan käytännöllisesti:
Koska en pysty täältä etäältä tekemään tilanteelle yhtään mitään,
oletan, että äiti elää ja menen äitienpäivänä häntä katsomaan.
Olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen, jossa äiti nukkuu terveyskeskuksessa eikä kotona,
olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa lääkärit eivät puhu paranemisesta tai kuntoutumisesta.
Äiti ei kuitenkaan ole vielä kuollut, eikä hän ole vielä saattohoidossa.
Oletan siis aamulla, että äiti elää tämän päivän ja seuraavan yön
ja oletan, että tapaan hänet, vaikka en voi olla hänen luonaan tänään enkä huomenna enkä edes ensi viikolla.

Jos vain vielä illallakin jaksaisin uskoa näitä ajatuksia, joita itselleni kirjoitan.
Ne voivat olla totta.
Ehkä ne ovat jopa todennäköisiä.

Lääkärit eivät puhu odotettavissa olevasta elinajasta, mutta sanovat, ettei sairaus tule paranemaan.
Tietävätkö hekään tarkemmin?
Jos jäljellä olisi vain viikkoja tai päiviä, sanoisiko joku sen meille? (Aina voi tapahtua jotakin äkillistä. Sitä kukaan ei voi tietää, mutta siihen ei myöskään tarvitse yrittää varautua.)
Miten pitkään kestää, kun ihminen hipuu pois?
Voiko mennä vuosi tai enemmän?

Minusta tuntuu kauhealle ajatella, että äiti kuolisi terveyskeskukseen infuenssakaranteenin aikaan niin, ettei kukaan ole käynyt pitkään aikaan hänen luonaan. Kai ne ottavat siellä tämän mahdollisuuden huomioon ja päästävät isän sinne jossain vaiheessa?

Tämäkin on lyhyen viestin päivä.
Kaikki on ennallaan.
Se tarkoittaa: minun äitini tekee kuolemaa ja kaikki on vähän vinossa.