Kirjoitinkin joskus dominopelistä, joka meillä on odottanut sopivan palikan kaatumista. Perjantaina olin töissä väsynyt ja sain vielä migreeninkin kotiin lähtiessä tuliaisiksi. Sitten sain vielä naapurissa allergisen reaktion heidän kissoistaan (kerta se on ensimmäinenkin!). Perjantaista katsoen näyttää siis epätodennäköiseltä, että lauantaina puoli kahdeksalta käynnistäisin dominorivin ensimmäisen palikan, mutta juuri niin kuitenkin kävi. Kannoin tietokoneen alakertaan ja testasin, toimiiko nettiyhteys. Alkoi tuntua turhalta kantaa sitä enää yläkertaan (pöytäkone siis), joten aloimme siirrellä sängynpaikkoja ja kannella sille vähän huonekaluja seuraksi ja sitä rataa. Poikasten sänkyjä seuraavaksi oikeaan koloseensa ja viimeiseksi tyttären huonetta vähän vielä mallilleen...
Tavarat ovat vielä vähän missä sattuu ja pientä laittamista on siellä täällä, mutta muuten tuntuu, että asiat ovat loksahtaneet paikalleen. Sekä poikien huoneesta että alakerrasta tuli hauskemmat, kuin mitä osasin ennakoida. Täällä onkin ihan viihtyisää :-).
Pieni nukkui ensimmäisen yönsä* isoveljen kanssa varsin hyvin. Aamuyöstä hän kaipasi äitiä. Kun menin paikalle sormesta pitäminen riitti. Sänkyyn oli ilmestynyt viereisellä pöydällä olleet kirjat - lieneenkö hän yrittänyt viihdyttää itseään aluksi niiden avulla. Illalla nukahtaminen kesti aika pitkään ja sormestani pidettiin tiukasti kiinni vielä unimaan rajan tuolla puolellakin...
Esikoinen on siivonnut ja laittanut omaa huonettaan kaverin kanssa koko päivän. Vaatekaappi on mallikelpoisessa järjestyksessä ja pienet tai muuten turhat vaatekappaleet pusseissa matkalla seuraavaan osoitteeseen. (Tyttärellä taisi olla kaapissaan lähemmä lyhythihaista 20 teepaitaa, useimmat jostain saatuja.)
Minun pitäisi ostaa omille työtavaroilleni ja kirjoilleni vielä jonkin sortin hylly tai kaappi, mutta en tiedä millainen ratkaisu sopisi tilaan ja mielenlaatuuni. Ja minulla on muutosvastarinta. En halua mitään uutta vierasta kaappia, johon en ole kiintynyt. Mur! Kasaan kirjoja kirjaston kierrätyskoriin vietäväksi - jos vaikka kaikelle löytyisi paikka ilman vaikeita päätöksiä ja uusia kaappiröntyksiä. Lienee irrationaalia ajattelua. Kirjapinoja on nyt joka pinnalla ja poikien huoneen kaapeissa lisää.
Meillä on alakerrassa pieni sininen lamppu. Se pääsee nyt oikeuksiinsa ja on oikein suloinen.
***
Ps. * Minä tietysti heräsin kahdelta odottamaan, jos vaikka joku tarvitsisi äitiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti