Tänään istun kolme tuntia paikallani tekemättä mitään.
Nyt minulla olisi aikaa tehdä jotakin, mutta en tiedä, mihin tarttuisin. Istun tässä.
Välillä seison. Ja kävelen.
Sellaisia ovat kehoni liikkeet tänä päivänä.
Yöksi siirryn makuulle.
Tämmöisissä olomuodoissa minä oleskelen tässä maailmassa.
Hyvin yksinkertaiselta se vaikuttaa. Muutamia askeleita. Käsien liikkeitä. Istumista.
Vaan kun olen psykologisesti hyvin monimutkainen olio. Tämän kaiken yksinkertaisuuden minä täytän moninaisin merkityksin ja kyselen itseltäni, miten mahdan tästä kaikesta selvitä, vaikka osaanhan minä istua
ja ottaa ne askeleet.
2 kommenttia:
Joo hirmu monimutkaisia ollaan. Silti juuri katsoit tosi koskettavasti siihen yksinkertaiseen, ja tulet epäilemättä katsomaan. Yhä enemmän?
Voimia
Niin... tuntui hauskalta katsoa päivää näin ja huomata tuo monimutkaisuus... elämä on niin monessa jotenkin vastakohtien jännitteisyyttä - on yksinkertaisuus on monimutkaisuus - ja molemmat ovat tosina läsnä samassa...
Lähetä kommentti