Editoin omaan tekstiä. Tai yritän editoida, mutten oikein saa edes ajatuksella luettua koko juttua. Teksti tuntuu niin vajaalta. Lauseet tuntuvat tosi töksähteleviltä, mitään kokonaisuutta ei synny, enkä ihmettele, jos kukaan ei saa siitä käytössä juuri mitään irti.
Samaa vajavaisuutta oli koulussakin vastassa. Opiskelijat eivät ole oppineet eivätkä tehneet hommiaan. Itselläkin on nyt meneillään olevista kursseista himpun lattea mieli. En taas oikein tajua, miten minun pitäisi opettaa. Aika valjusti tänään. Samaa rataa huomenna.
Teen listoja hoidettavista asioista. Siirrän tuon muokattavan tekstin huomiseksi. Tai ehkä ylihuomiseksi. Jos vaikka vain pakotan itseni lukemaan sen tänään läpi. Saisi alitajunta jotain pureskeltavaa.
Huomaan, että olen kauhea inspiraationarkkis. Kirjoittelen tällaisen itsesäälisen virren blogiin heti, kun pitäisi tehdä pelkästään tahdonvoimalla arkista työtä. Haluaisin tehdä kaikkea aina silleen, että on itsellä kivaa ja innostunut mieli :-). Silloin ei tunnu niin olennaiselta, että onnistuuko vähemmän vaajaasti tekemään. Sitä ei muista ja helposti vähän vielä luuleekin liikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti