Selitinhän minä sitä tilannetta sitten päiväkodissakin.
Sitäkin, että tämä erikoismaitohan on oikeastaan aika pahaa
ja että voi olla, että kun se mukista juotaessa leviää kielelle, se on eri makuista kuin jos sitä liruttelee pullosta selällään liki suoraan nieluun.
Oli helppo selittää, kun lastentarhanopettaja aloitti kysymällä, pitäisikö heidän tosiaan vielä vaan antaa sitä maitoa lapselle mukista, vaikkei lapsi sitä suostu juomaan.
Seuraavana päivänä tädit olivat maistaneet maitoa:
"Kukaan aikuinen ei sitä joisi."
"Kamala, metallinen maku."
He olivat siis - jos mahdollista - minuakin vakuuttuneempia siitä, että lapseni kieltäytymiseen on syy ja että on tosiaan ihan vaan viisainta antaa sitä maitoa keinolla, joka pikkuiselle kelpaa.
Yhteisymmärryksessä tilanne todettiin.
Jo oli kivaa.
4 kommenttia:
Aivan ihana ratkaisu!
Eikö olekin :-). Pieni on tyytyväinen ja taidamme sitä olla aikuisetkin.
Hyvä ratkaisu. :) Ravitsemusterapeutti ei ollut ihan tilanteen tasalla, kun rupesi kovin ehdottomaksi. Mitä hyötyä on kalliista erikoismaidosta, jos sitä ei voi juoda!
Oma moniallergikkoni aikoinaan joi vettä, johon olin liottanut kalsiumtabletin. Tämä järjestelmä oli käytössä lastentauteihin erikoistuneen lääkärin suosituksesta sen aikaa, kun lehmänmaito ei vielä sopinut lapselleni. Lääkäri oli sitä mieltä, että turha ruveta kiusaamaan häntä pahanmakuisilla erikoismaidoilla.
Celia: Joo, tuo rt ei ehkä hoida näitä ihan näin laajoista allergioista kärsiviä kovin usein, joten hän ei varmaan tullut ajatelleeksi, että näin voisi käydä. Meillä pieni onneksi TYKKÄÄ maidostaan, kunhan sen saa oikeasta välineestä. Hän meni tälle maidolle 5 kuukautisena äidinmaitolaisena. Jos meillä ei olisi tätä maitoa saatavissa tuo vesi+ kalkkilinja varmaan olisi silloin paras ratkaisu.
Lähetä kommentti