Sivut

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Tuttipullofarssi

Neuvolan nettisivuilla sanotaan, että noin yksivuotias vauva on hyvä vierottaa tuttipullosta.

Minun pikkuiseni on 2,5 -vuotias.
Hän sanoo minulle päiväkodin pihalla kuuluvalla äänellä: "Äiti, kotona pullo!"
Hän sanoo näin joka päivä.
Minuun on porautunut pieniä intuitiivisen viisauden haihduttavia reikiä päiväkotihenkilökunnan katseista.

Yritin paikata niitä keskutelussa ravitsemusterapeutin kanssa ja selittää, että pk henkilökunta ei ehkä oikein ymmärrä lapseni erityistilannetta tässä asiassa...
En ehtinyt loppuun, kun ravitsemusterapeutti oli selkeästi ilmaissut kantansa, että kaksi ja puolivuotias ON aivan liian vanha juomaan tuttipullosta.

Onhan se minustakin.

Tiedän, ettei pikkuiseni suostu juomaan maitoaan lasista tai kupista suosiolla, joten ryhdyn järeämpiin toimiin. Maito mukista tai ei mitään.
Hän valitsee ei mitään.
Ei aamulastenohjelmia, jos ei maitoa - edes vähän.
Hän valitsee ei aamulastenohjelmia.
Lahjuksia, houkutuksia, järkipuhetta, emotionaalista vetoamista. Ihan sama,
mutta ei maitoa mukista.
Hän on lahjomaton.
Ja muutaman päivän jälkeen hän näyttää ajattelevan, että mieluummin vaikka ei maitoa ollenkaan. Ollaanhan tässä jo sen verran isoja, että ei tässä enää kuulu tuttipullosta juoda. Äitihän puhuu viisaita!

Tässä vaiheessa hätääntyy äiti. Eihän tässä näin voi käydä!
Kun eihän tämä ole mikään tavallinen kaksi ja puolivuotias,
ja tämä maito ei ole tavallista maitoa, se on hypertärkeä ravintolisä
ja ilman sitä ei tule tarpeeksi proteiinia, ei tarpeeksi kalsiumia, ei tarpeeksi suojaravintoaineita.
Sitä on pakko juoda.
Vaikka sitten pullosta.

Äiti kääntyy kannoillaan:
Kuule pieni, joisit nyt maitoa, äiti antaa tuttipullon!
Joisit nyt. Ole kiltti!

Miten kukaan pieni voi käsittää tällaista epäjohdonmukaisuutta?

Aamulla puoliunessa hän ei kiinnitä siihen huomiota,
vaan hyväksyy vielä pullon.
Olen helpottunut.

Harmittelen, etten usko ja kuuntele itseäni.
Onko kasvatuksessa tärkeämpää asiaa kuin kuunnella ja katsoa lasta,
ja toimia sitten oman parhaan ymmärryksensä mukaan.
Ja hölmökö minä olen, kun kuuntelen "asiantuntijaa" vaikka olen itsekin "asiantuntija" ja ennen kaikkea juuri tämän lapsen tunteva äiti? Halusin kai myös olla avoin uusille näkökulmille ja reflektiivinen niiden omien rakkaiden uskomusteni suhteen. Eihän sitä sopisi ylimielinenkään olla.

Paha moka ja suuri huoli liippasivat siitä syystä aika läheltä.

Meille pullo edustaa turvattua kasvua ja ravitsemustilaa.
Ihan harkittu valita juuri tälle lapselle ja tässä tilanteessa.

Päiväkodin pihalla pientä hakiessa
tekee silti mieli vielä vähän selitellä.

3 kommenttia:

mm kirjoitti...

Kolmannen kanssa joustin kaikki ohjeet oman harkintani ja ymmärrykseni suuntaan. En ole katunut.

Marikki Kuusi kirjoitti...

Kiitos, mm. Hyvä kuulla ettei ole pieleen mennyt!

Niin minunkin pitäisi tehdä. Ja olen kyllä monessa asiassa tehnytkin. Meillä on aivan valtava ero siinä, miten keskimmäisen allergioita hoidettiin ja miten tämän toisen... Se samainen ravitsemusterapautti oli vallaan hämmästynyt kuinka en ollutkaan stressistä ja huolesta sekaisin vaan olen ottanut ihan rennosti...

Marielka kirjoitti...

Päiväkodin pihalla saa aina olla selittelemässä jotain, jos sille tielle lähtee (nimim. kokemusta on). Hienoa, että luotat vaistoihisi!