perjantai 7. tammikuuta 2011

Naalinpoikasia nukuttaessa

Nukutan naalinpoikasia siskon huoneen lattialle.

Nukkumisen sijasta ne riitelevät tai parkuvat.
Tai hyppivät toistensa päälle.

Miten oikeat naalit tästä selviävät?
Nukuttavatko eläimet poikasiaan?

Naalinpoikasten unirytmit ovat kateissa
ja omista sängyistä karkoitettuna ilmeisesti kaikki nukahtamisrutiinit myös.

Mummi sitten muistelee, miten ennen vanhaan oli tärkeää, että lapset laitettiin aina samaan aikaan nukkumaan, eikä siitä lipsuttu, oltiin säntillisiä siinä.
Että sellainen oli toiminut minun ja siskoni kohdalla.

Mutisen jotain siitä, että meilläkinhän näitä napakettuja kyllä "laitetaan nukkumaan" ihan säännöllisesti, mutta kun...
Ja selittelen, että kun ne pitäisi myös sitten herättää kuudelta, eikä viitsitä, kun ei siis vaan millään viitsitä lomalla herättää kuudelta, että siksi tämä tässä nyt on vähän hankalaa.

Pienin nukahtaa viimeisenä. Ei kumpikaan vielä.
Haluaisin lähteä katsomaan Voimalaa. "Mä haluun isin" sanoo pienempi ja jättää sormensa kaapin oven väliin. "Mä haluun äitin syliin."

(Tänään käytiin kirjastosta.
Kirjasto on IHAN HUIPPUA! Että voikin olla!
Lainattiin varmaan 30 huippulaadukasta lastenkirjaa, ILMAISEKSI.
Ja pienestä sivukirjastosta löytyy paljon ja uutta.)

Nyt huone alkaa hiljentyä, vaikka molemmat ovat vielä hereillä.
Olohuoneen lattialla on monimutkainen junarata. Siinä on korkea, kolmekerroksinen silta.
Hyvää yötä, pikkuketut, hyvää yötä.

9 kommenttia:

onnenpäivänen kirjoitti...

Kirjasto on jotain ihan käsittämättömän hienoa!

nuttula kirjoitti...

Kirjasto on hieno asia. Meidän lähikirjastossa on suppea lasten- ja nuorten osasto. Välillä käydään jossain kauempana ihan sen takia. Ihana päästä kirjastoon, jossa on panostettu erityisesti lastenkirjoihin. Helsingissä esimerkiksi Kannelmäen kirjasto on sellainen.

Nukkumisesta. Meillä lapset ovat aina nukahtaneet melko nopeasti (esikoista lukuunottamatta), mutta heräilleet öisin paljonkin. Lapset nukutetaan edelleen, luen ääneen ja sitten olen huoneessa kunnes pienemmät nukahtavat. Pienemmät ovat siis nyt 7 ja pian 10 vuotta. Isoin nukahtaa itse, mutta mies istuu aina jonkin aikaa hänen huoneessaan lukemassa iltaisin. Vanhin on 12. Hänellä on runsaasti nukkumisvaikeuksia, uni ei tule helposti, usein se vie tunteja, ja saattaa herätä aamuisin kello 4 tai 5 eikä nukahda uudelleen.

Nuoremmat kömpivät edelleen viereen jokainen yö, ja nukkuminen on ahdasta ja katkonaista. Olen kuitenkin ajatellut, että nämä ovat viimeisiä hetkiä kun nukkuvat vieressä :) Etenkin keskimmäinen näkee usein pahoja unia, ja häntä helpottaa tieto, että saa tulla viereen milloin vain.

En tiedä miten eläimet hoitavat asian. Kai poikaset käpertyvät emon lämpöön? Kyllä meidän koiratkin ovat aina tykänneet olla vieressä lämpimässä :)

nuttula kirjoitti...

Ja piti vielä lisätä, että sama juttu, unirytmit on niin kateissa kun voi olla, eniten minulla! En jaksa herätä aamuisin, en jaksa... Pelkään jo maanantaita :D

Marikki kirjoitti...

Me käymme pienessä lähikirjastossa, jossa kyllä näyttää lastenosasto olevan aika hyvällä mallilla. Asumme seudulla, jossa on PALJON lapsiperheitä ja jossain se myös näkyy. Olen tosi tyytyväinen tuosta kirjastosta. Se on lisäksi niin lähellä että kouluikäiset voivat käydä siellä itsekseenkin.

Meillä on tosiaan tämä nukahtaminen mennyt nyt ihan mahdottomaksi... Haaveilen jo tässä siitä, kun nämä arkeen palaamisen viikot etenevät ja jossain vaiheessa huomamme, että nythän nämä illat sujuvatkin vähän paremmin...

Meilläkin tulee porukkaa viereen öisin. Meillä on myös makkarissa varapatja siltä varalta, että tulijoita on enemmän kuin mitä sänky vetää :-). Yleensä kyllä nautin viereentulijoista, vaikka oma uni vähän kärsiikin... kunhan eivät ihan poikittain nukkuisi :-). Ohimenevää se tosiaan... kohta nukkuvat ihan muiden kainalossa!!!
Hyviä unia!

Vuorovettä kirjoitti...

Meilläkin on monenlaista unikohkaamista. On kaikilla liittynyt tiettyyn ikään ja ilman meitä aikuisia nukkumiseen. 6- ja 8-vuotiaillemme luetaan iltasatu joka ilta ja "nukutetaan". 12-v. esikoinen, joka oli tietyn ikäisenä ihan mahdoton tapaus, nukahtaa nykyään helposti ja nukkuu sikeästi ja pitkään. Kaksi muuta huutelevat, varmistelevat ja joskus myös kuljeskelevat. He nukkuvat samassa huoneessa kerrossängyssä ja vanhempi heistä pelkäsi viime yönä niin paljon, että kiipesi pikkusiskon viereen yläsänkyyn. Kaikki on toisin silloin, kun nukumme kaikki yhdessä. Yö on levollinen. Minunkin uneni syvempiä, ihan käsin kosketeltavaa on läheisyys ja lämpö. Voisin nukkua aina niin, jos malttaisin mennä nukkumaan yhtä aikaisin kuin lapset (arkena).

Nyt joululomalla kaikki on ns. ylösalaisin. Valvomme kaikki puoleen yöhön ja heräämme 10-11 aikoihin, esikoinen nukkuisi iltapäivään. Tällainen elämän rytmi sopisi minulle arkenakin mainiosti, kun en ole aamuihmisiä.

Kirjasto on täällä ihan jokapäiväisen kiitoksen aihe. Niin monipuolinen laitos -- kun saa kirjojen lisäksi vielä musiikkia ja elokuviakin.

Virvatuli kirjoitti...

Sattuman satona löysin blogisi ja tykästyin. Tännehän on tultava myös toiste!

Marikki kirjoitti...

Vuorovettä: Minullekin sopisi nukkua yhdessä. Joskus pidämme patjaretkiä aikuisten makkariin, jolloin kaikki nukkuvat samassa huoneessa... Tykkäävät. Aika usein nukun yksin :-( kun mieheni on vähä/huonouninen yötyöskentelijä.

Tervetuloa Virvatuli! Mukavaa kun jätit jäljen itsestäsi. Toivottavasti viihdyt kuusen tienoilla.

Linnea kirjoitti...

Meillä on lähikirjasto remontissa vielä kevään. Rasittavaa. Nimittäin tavallisesti meiltä piipahdetaan kirjastossa melkein joka päivä, kun se kerran tuossa ikkunan alla on.

Olen luovuttanut kaikkien rytmien suhteen. Menkööt nukkumaan milloin menevät, tänäänkin, vaikka huomenna on koulupäivä. Kyllä lapset selviävät yhden päivän silmät ristissä. Minäkin selviän. Aionnimittäin venyttää lomaa huomisen puolelle... :-)

Hyvää alkavaa työviikkoa sinulle!

Marikki kirjoitti...

Linnea: Hyvää lomaa siis vielä täksi illaksi!