tiistai 18. tammikuuta 2011

Härkäviikkomietteitä möhkäleisen tekemisestä

On töitä, jotka ovat aidosti päättymättömiä ja sitten niitä, jotka vain vaikuttavat siltä.

Pölyjen pyyhkiminen on aidosti päättymätöntä: kun pölyt saa pyyhittyä, voi hetken päästä aina aloittaa alusta.
Viisauden hankkiminen on aidosti päättymätöntä: siinä ei koskaa voi tulla valmiiksi.

Monet tekemisiset tuntuvat loputtomilta, vaikka ne eivät sitä ole.
Esimerkiksi gradun tekeminen,
ja sittemmin moni muu vähäisempikin asia.

Jotkut tekemiset ovat niin möhkälemäisiä ettei niihin saa otetta,
ne jössöttävät pöydällä hahmottomina ja luotaantyöntävinä.

Kun tein sitä gradua,
aloin epäillä, ettei tutkimus koskaan valmistu.
Puhuin itselleni järkeä - onneksi olin lukenut filosofiaa: ei ole olemassa ikuisesti jatkuvia, päättymättömiä sarjoja, gradun tekeminen on rajallinen tapahtumasarja,
johon kuluu vain tietty määrä aikaa.
Minun ei ole välttämätöntä tietää, kuinka paljon aikaa tekemiseen lopulta kuluu, tietääkseni, että jos nyt ahkeroin tunnin pari, olen ainakin sen tunnin pari lähempänä loppua.
Joskus nämä ajatukset auttoivat.
Joskus myös työ valmistui.

Sama ajatus auttaa pienemmässäkin mittakaavassa.
Vaikka se onkin hieman noloa myöntää, koen välillä paljon vähäisemmänkin urakan muodottomana päättymättömänoloisena möhkäleenä, johon tarttuminen tahtoo siirtyä.
Kokeilin vanhaa ajatustani:
Tähän menee jokin rajattu aika. Ei rajaton. Rajattu.
Kun nyt teen tämän, jäljellä olevaa aikaa on vähemmän.
Ei tarvitse tietää kauanko. Ei tarvitse mitata tai arvioida.
Voi asettua tekemään ja luottaa, että tekemällä asiat lopulta tulevat tehdyksi.

2 kommenttia:

mm kirjoitti...

Minä tein aikoinaan möhkälemäistä gradua. En osannut millään lopettaa sen hiomista. Sitten tapasin tyypin, joka oli töissä toisessa yliopistossa samalla alalla kuin minä. Tyyppi oli ollut abivuonna meillä sijaisopettajana. Kerroin, että en tiennyt, koska työ olisi tarpeeksi hyvä. Tyyppi pyysi, että hän saisi lukea tekeleeni. Hän luki ja sanoi, että se oli valmis NYT. Se oli.
Joskus toiset voivat pienentää möhkäleitämme. Onneksi.

Marikki kirjoitti...

Joo, joskus voi käydä näinkin! Minulla kävin gradussa niin, että se oli kauan möhkäle ja sitten kun se avautui, se olihin nopeasti ohi :-).