sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Samaa, samanlaista

Työntäyteisen viikon vaihtuessa toiseen ajattelen yhtäaikaa kaikkea: kuinka vaatekaappini on vaikea pitää järjestyksessä, kuinka on vääränlaisia hyllyjä ja vääränlaisia vaatteita; kuinka poikani hoivaavat nallea ja lohduttavat sitä, kun se on nähnyt pahaa unta, laulavat unilaulun, peittelevät, heijaavat vaunussa ja aikovat kasvaa isona isiksi; kuinka aikoilen asioita ja tulen niistä levottomiksi, kuinka olisi sovittava kaksi tapaamista, kuinka innostun nyt ja kadun myöhemmin.

Luen amerikkalaista kirjaa, joka on niin samankaltainen kuin monet toiset amerikkalaiset kirjat. Mietin onko piilossa katseilta amerikkalaisten toimitussihteerien armeija, jotka osaavat kirjoittaa sujuvaa amerikkalaista tekstiä ja jotka opettavat ja muokkaavat jokaisen, joka sitä alaa yritää, kuulostamaan niin samalta vaikka ajatukset ja aiheet olisivat erit, sama sointi on aina. Mietin jaksanko sitä, kuulenko takaa muun, kompastunko ja mietin, miten odotin, että kuulisin kirjoittajan ääneen.

Tytär katsoi illan elokuvaa 50-luvulta. Tämä on ihan samanlainen kuin Maija Poppanen, hän sanoi. Aika näkyy kuvasta ja amerikkalaisten elokuvantekijöiden salainen sopimus: näin tehdään, näin on hyvä. Ihan niinkuin nyt kirjoissa, ihan niin.

Tytär kuuntelee iltasaduksi opperaa, sopraanoa ja viulua. Olen yllättynyt, että hän kiinnostuu ja siitä miten lepäsin musiikissa, en tiedä pidinkö muuten, mutta lepäsin.

Ääni tarvisee reunat,
muodon jossa kaikua.
Etsin ääntä,
etsin muotoa.
En tiedä, kumpi ensin.

1 kommentti:

katisar kirjoitti...

Mä mietin tätä samaa kuin sinä, siis sitä, kuinka meitä muokataan kirjoittamaan "tuotteita", jotka myyvät. Oma "idolini" on Sören Kierkegaard, jonka "Päättävää epätieteellistä jälkikirjoitusta" myytiin muistaakseni 32 kpl hänen elämänsäaikana,mutta kirja oli myydyin filosofian kirja 1900-luvulla. Olen ehkä tällainen "vastarannankiiski", joka haluaa yrittää tuottaa ajatuksilleen kirjallista muotoa, ihan vain sen vuoksi, että prosessi tuntuu hyvältä. Toki mukavalta tuntuu,kun lukijoita välillä löytyy, vaan en kirjoita heidän vuokseen tekstiä, vaan yritän itsekkäästi tuottaa tekstiä, jota ohjaa oma arkkityyppinen valoni :).