luulenko etteivät odottaisi pilvien takana tähdet?

Nujuamista

Perheemme voimasuhteet ovat muutoksessa.
Matoillemme on ilmestynyt kaksi karhunpoikaa,
jotka painia nujuuttavat keskenään,
ja joilla on tosi hauskaa - ainakin kunnes jompikumpi satuttaa itsensä johonkin.

Ennen oli selkeä: kaksi "isoa" lasta ja yksi vauva.
Nyt veljekset näyttävät vierekkäin seisten jo aikalailla samasta puusta veistetyiltä
ja isosiskolle jää kannettavaksi perheen ainoan nuoren neitokaisen keveähkö viitta.

Poikamaiset jutut valtaavat tilaa ja äänialaa -
minä ja tytär olemme auttamatta jäämässä vähemmistöön.

Stressi nostaa päätään

Jos mieli stressaantuu, ahdistuu, on levoton
"ole lempeä mielelle".

Mieli yrittää,
eikä vain mieli vaan hartian lihakset, otsa, kasvot, kädetkin.
Ne yrittävät nostaa tänään huomisen taakkaa,
huolestua ja huolehtia,
varmistaa jotakin.
Joskus minusta tuntuu, että ne luulevat, etten huomaa, mitä olisi tehtävä, elleivät ne jännitä itseään äärimmilleen ja sinkoa kipeitä nuolia toisensa perään minua kohti.

Yritän muistaa, miten sain stressaantumisen väistymään joitakin viikkoja sitten.
Puhuin stressistä, yleisellä tasolla. Luin rentoutumisesta.
Ole lempeä mielelle.

Laadin äsken kaikella ankaruudella aikataulua, jonka oli tarkoitus estää tuleva stressaantuminen. Kun nyt tekisin kaiken juuri näin, välttäisin kohtuutonta myöhemmin.

Lukio-ikäisenä luin mielenkiinnolla ensimmäisen asteen muutoksista ja toisen asteen muutoksista. Ensimmäisen asteen muutoksissa asiat muuttuvat, mutta kaikki säilyy olennaisilta osiltaan samana.
Se, mitä suunnittelin oli ensimmäisen asteen muutos. Enemmän samaa, mutta verhotussa muodossa.

Toisen asteen muutos?

Nytkin suunnittelen ja aion:
Asetan itseni ylityökieltoon.
Lasken tunnit. Teen sen, mihin voimat tai aika riittää.
Katson kuinka pitkällä viikon päätteeksi olen.
Luotan, että kaikki menee ihan hyvin.

Ja jos mieli mielii muuta,
olen lempeä, rauhallinen.

Junassa

Minulla oli eilen junassa sykähdyttävä kohtaaminen.
Olin varannut paikan työskentelyosastosta, jossa olin kaksin erään toisen, ennestään tuntemattoman naisen kanssa.
Me kyllä aluksi työskentelimme,
mutta sitten kysyin, milloin hänen vauvansa syntyy...
Äitiys syveni keskustelun teemaksi.
Aihe ja kohtaaminen oli niin mukaansatempaava, että ajoin ohi Kupittaan aseman
- ja niin virkistävä, että hymyilin koko loppupäivän!

Rankana jakson päätteeksi

Tuntuu, että kirjoitan varastetuilla minuuteilla.
Huokaisen ilmoille yhden päättymisen helpotuksen,
kun saan nyt jättää lastia kuorman päältä.
Huokaisen toisenkin helpotuksen, vaikka kyynelten saattelemana,
kun saan todistaa yhden tarpeettoman ja surullisen tragedian
etenemistä edes jonkinlaiseen päätökseen.
Tuntuu aika tyhjältä tämä taukopaikka.
Kun on ollut oikein kuormitettu, ei ole helpotuksen hetkenä
mitään kaunista valmiina odottamassa.
Tai onhan minulla: kolme hurmaavaa hymysuuta.

Yöjuttuja

Kirjoitan yön hämärässä ohjeita huomisille tunneille, joilta olen poissa. Keskimmäinen yskii. Kurkku on kipeä.
Yritän rentouttaa niskoja, jotta unikin vielä tulisi. Sängyssä minulle on vain kapea rako ison ja pienen miehen välissä.

"Ei päiväkotii! Vapaa´äivä!" sanoo pikkuiseni aamuisin erittäin merkittävällä äänellä.

Huomenna sitten niin: kotipäivä poikineni.

Keskimmäisen leikeissä seikkailee nykyisin Kolme Hurjaa Miestä. He ovat pelättyjä pahiksia. Keskimmäinen rakentaa heille erilaisia legoliikennevälineitä ja vempaimia. He seikkailevat Superissa ja ovat hurjista hurjimpia.

Minulle on siis luvassa eläviä johdantoja mieheksi kasvamisen maailmaan. Tytär tuntuu aina samaistuneen vain kilttiin ja hyvään.
Voi kyllä olla hyväksi oppia ammentamaan voimia myös ihmisen varjoisasta hurjasta ytimestä.

Öitä.

Voipha se olla niinnii...

Esikoinen oli keskustellut kaverinsa kanssa Suomen eri heimoista.
Kaveri oli tehnyt havainnon, että Pohjanmaalla sanotaan "Menkääs lapset siitä autohon" suoraan ja napakasti, vaikka ei oltaisikaan vihaisia. Pohjanmaalla sanotaan asiat juuri niin kuin ne on, hän selitti.
Esikoinen pohti sitten savolaisia sukujuuriaan ja minä ehdotin, että savossa sama sanottaisiin näin: "Alakakeehan työ lapsettii siitä vonkaelemmaa ihteenne aatolle päen, että piästäis tästä hilijalleen lähtemmää." Tämä aiheutti kuulijoissa yleistä huvittuneisuutta.