Viime viikko meni ahmiessa Peter Menzelin ja Faith D'Alusion kirjaa
Hungry Planet.
What the World Eats. Kirjan perusideana on kuvata perheitä eri puolilla maailmaa. Jokaisesta perheestä on kuva viikon ruokatarvikkeiden kanssa. Ruuat on lisäksi listattu hintoineen. Faith D'Alusion kirjoittamat tarinat perheiden elämästä ja tekijöiden vierailusta perheen luona ovat kiehtovia ja mukaansatempaavia.
Päädyin lukemaan kirjaa tuntikausia peräjälkeen kun aina ajattelin, että katson vielä yhden perheen ja vielä yhden... Minttu ja hänen ystävänsä ovat myös olleet kiinnostuneita katsomaan kirjan kuvia. Upeinta kirjassa ovat yksityiskohdat, jotka tekevät sinänsä globaalin aiheen eläväksi ja läheiseksi. Monet aiheet, joista olen muutenkin ehkä tiennyt, puhuttelevat tarinoiden ja havaintojen kautta entistä vahvemmin.
Esimerkiksi, mitä lukuisat Coca-Cola pullot tekevät Meksikolaisten ja Filipiiniläisten melko köyhien ihmisten ruokapöydässä? Entä minun pöydässäni? Ovatko ne kohta koko maailman ruokapöydässä? Päätin siirtyä lähikaupan karpalomehuun.
Arvostan kovasti esimerkiksi Michael Pollanin käsitystä länsimaisista ruokatottumuksista.
Stop eating a western diet, hän kehoittaa (jos muistan oikein). Mitähän se voisi tarkoittaa? Liittyykö se siihen, että Okinawalaiset 75-vuotiaat käyttävät 67,99 dollaria vihanneksiin, hedelmiin ja pähkinöihin ja vain 32.32 dollaria lihaan, kalaan ja kananmuniin? Suhde länsimaissa on tyypillisesti päinvastainen. Liittyykö se siihen, että maalla asuvan kiinalaisperheen pöydässä on hyvin vähän tuotteita minkäänlaisissa pakkauksissa (olutta ja Coca-Colaa sentään), mutta kaupungistuneen kiinalaisperheen pöydässä suurin osa ruuasta on pakattua ja prosessoitua?
Chadin, Ecuadorin ja Malin kuvissa on säkeittäin jauhamatonta viljaa (riisiä, maissia, hirssiä, vehnää). Ruoka valmistetaan avotulella. Ruuan säilyttämiseen ei ole jääkaappeja eikä pakastimia. Aterian valmistaminen aloitetaan jauhamalla jyvät. Tähän verrattuna kaikki syömäni ruoka on pikaruokaa. En näe mitään syytä romantisoida sitä vaivaa, jota näiden köyhien perheiden on nähtävä ruokansa eteen. Kirjoittajat ovat kyselleet perheenjäsententen lempiruokia. Natomon perheestä Malilta kirjoittajat toteaa:
"The Natomo family doesn't think in terms of favourites."
