perjantai 31. heinäkuuta 2009

Onni osanani

valmistelen juhlia
ilmassa on paljon rakkautta
pienet sulkeutuvat puuhineen lastenhuoneen oven taakse
keskimmäinen antaa lahjan jo nyt
odottaminen olisi liian vaikeaa

parvekkeella on kaunista
metsä vastaa
aurinko on lämmittänyt kaiken valmiiksi
lapset leikkivät olevansa häämatkalla
minä tuon heille vettä, jossa on jääkuutioita
hotellin parvekeosastolle yksi

tyttären kanssa on mukavaa
hän jää avuksi, kun talo rauhoittuu lattioiden pesua varten
kaksi vartta heiluu, pesemme lattiat puoliksi
ajamme itsemme nurkkaan parvekkeelle
laitamme välipalaleivät sinne odottamaan
syömme niitä, kun lattiat kuivuvat

aamulla herään aikaisin - tämä on loman viimeinen arkipäivä -
juon aamuteen rauhassa, poimin mustikoita
menen tutulle kampaajalle kahdeksaksi
viereisestä kaupasta haen vielä joitain tärkeitä
vihko on täynnä suunnitelmia: tätä salaattia ja ehkä vielä tätä,
lempileivonnaisia, yhtä raikasta, yhtä rakasta, yhtä suklaata säästelemättä

torstai 30. heinäkuuta 2009

Kolme toivomusta

Jos saisin kolme toivomusta, sanoo esikoinen,
toivoisin
ensiksi, että nurmikolla kaikissa kohdissa, joissa ei vielä ole kukkia, olisi kukkia
toiseksi, että saisin oman koiran
kolmanneksi, että osaisin lentää ja osaisin taikoa, olisin niinkuin keiju.
Sitten voisin taikoa, että olisi aina kesä
ja saisin lisää toivomuksia.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Tulimme kotiin jäädäksemme aloillemme.
Metsä on täynnä mustikoita.
Tee hautuu. On valoisa ilta.

Laulu takapenkiltä

"Minä olen puu
minä olen talo
minä olen auto
minä olen pilvi
minä olen tyyny
minä olen postilaatikko
minä olen leijona
minä olen... (jatkuu tätä rataa noin 56 säkeistöä)

Minä olen kaikkee,
mutta minä olen silti minä.

Minä olen ollut kaikissa paikoissa,
mutta tykkään silti tästä maailmasta."

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Edessä on vielä yksi lomareissu.
Pakkaaminen on jäänyt aamuun.
Talo on vielä hiljainen.
Keitän teetä ja kirjoitan nämä sanat.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Mökillä

Olen aina haaveillut mökistä tai ainakin mökillä olemisesta.
Lapsena vietit kesälomia aina mökillä tai veneessä.
Mummini asui keväästä syksyyn mökillä ja
muistan aina toivoneeni voivani joskus, vaikka yhden kesän verran, tehdä samoin.

Vanhempieni mökki myytiin pois, kun olin parikymppinen, en muista tarkasti.

Olemme käyneet harvakseen miehen suvun saarimökillä, joka nyt on jo vaihtanut omistajaa.
Joskus olemme vuokranneet mökin viikoksi.
Edellisestä kerrasta on aikaa.

Nyt elämäämme on astunut mökki.
Emme omista sitä, mutta saamme käyttää.

Ensimmäinen läheisempi tutustuminen teki meihin kaikkiin vaikutuksen.
Tämä se vasta on elämää! totesi keskimmäinen.
Minun sieluni jotenkin keveni: repusta kai vierähti mökkiosattomuuden kivi,
jota olin vähän huomaamattani kantanut.

Järvenselkä piirtyy muistoissa silmien eteen.
On heti ikävä.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Pisarat ovat isoja. Sateen ropina tasaista ja vahvaa. Kostean ilman tuoksu tuntuu hyvältä. Muistan syksyn ja tulen vähän raskaammaksi.

Hoivaa

Aamulla esikoinen menee alakertaan
pikkuveljeä vastaan. Hän hakee pienelle aamumaidon.
He viihtyvät pitkään. Kuuluu kikatusta.

Keskimmäinen huomaa, että vauvanukella on kylmä.
Hän napittaa napit. Etsimme vauvalle sukat.
Vauvalla on hyvät oltavat.

Myöhemmin yksivuotias leikkii nukella.
Oletko sinä minun vauvani? minä kysyn.
Ei.
Oletko sinä minun pieni poikani?
Ei.
Oletko sinä vauvan isä?
Joo!
Minulla on sylissäni vauva ja sen isä.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Melkein selkeää

Auto on korjattu.
Selvisimme kummityttösen kanssa -ja omien.
Tänään tulee sukulaismies pihatalkoisiin
ja ystäviä meille muille seuraksi.
Sanoihin asti ei aika riitä.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

"Jos loma on tällaista, minä haluan töihin." puuskahti mies eilisen päivän päätteeksi. Hän olikin ollut täydessä vastuussa kaikesta täällä liikkuvasta ja lisäksi seitsemästä kuutiosta multaa, jotka toimitettiin pihan sivustalle tänään odottamaan pihaprojektin käynnistymistä. Minä sain omituisen pahoinvointikohtauksen, joka kesti yöhön saakka. Se tuntui alkutekijöissään migreeniltä, mutta migreeniaurat puuttuivat ja pahoivointi oli voimakkaampaa ja pitkäkestoisempaa kuin yleensä migreenissä. (Sain samanoloisen kohtauksen noin viikko takaperin. Silloin oksensinkin rajusti, nyt en.) Tämän päälle kummityttömme yh-äiti oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja saanut lääkäriltä ohjeen levätä. Mies haki illan suussa kaksivuotiaan kummitytön täydentämään kokoonpanoa, kun minä vielä makasin sohvassa parempaa tulevaisuutta odotellen... Nukuttaessa pienimmät herättelivät edesottamuksineen toinen toisiaan - aina kun toinen oli rauhoittumassa, toinen keksi jotain... virkistävää. Tänään sitten autoon tuli outo vika, jota mies on kummitytön kanssa selvittelemässä ja toivottavasti korjauttamassa. Keskimmäisen päässä on pingispallon kokoinen itikanpurema, joka tässä kaiken keskellä tuntuu ihan pikkuasialta.
Elämä on täyttä. Eikä ole tylsää.
(Joskin pari tylsempää, erityissattumuksista vapaata päivääkin saattaisi kelvata varsin mukavasti.)

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Matka

Loman eräänlaiseksi kohokohdaksi oli varattu risteily Tukholmaan.
Suunnittelin eväitä ja muita pakkauksia puolitoistavuorokautta.
Varauduin mielestäni kaikkeen, mutta tietoisesti yritin välttää ylivarustelua, jotta pääsisimme ylipäätään liikkeelle ja parkkipaikalta laivaan... Varasin pienimmälle erikoismaitoa kahteen eri purkkiin: ei siis kaikkia munia samaan koriin. Pakkasin ainakin viittä erilaista lääkettä allergia ja astmakohtausten varalta. Soittelin laivayhtiölle ja varmistin, että pojille on tarjolla sopivaa ruokaa.

Matkapäivä valkeni ja astuimme onnellisesti laivaan.
Hytissä huomaisin, että toinen erikoismaitojauhetölkeistä oli sittenkin jäänyt keittiön pöydälle. Pientä paniikkia. Maitosäännöstelyä. Tukholman apteekkiverkoston kartoitusta ja yksi huonosti nukuttu yö siinä pelossa, että sopivaa maitoa ei Tukholmasta löytyisi.

Rukkasimme matkasuunnitelmaa. Rantauduttua ensimmäiseksi apteekkiin.
Suunnittelimme taksin ottamista, mutta taksikuski vedätti hintaa aivan mahdottomiin ja kieltäydyimme. Kävelimme lähimpään pikkuapteekkiin, jonka valikoimaa laivalla oli epäilty suppeaksi. Maitoa heillä ei ollut, mutta heillä oli tietokone, josta näki, missä on. Saimme myös ohjeet, miten pääsisimme sinne sopivasti bussilla. Saimme maidon. Löysimme kioskin, jossa myytiin appelsiinisorbettia - niinpä nelivuotias sai elämänsä ensimmäisen kioskilta ostetun jäätelöpallon. Matkalla Junibackeniin näimme hevosia ja marssivan orkesterin. Junibackenin satutunnelmissa lepäsin minäkin. Laivalla söimme ravintolassa - sekin taisi olla neljävuotiaan ensimmäinen tilattu ravintola-annos (yleensä hän saa aina mukana tuotuja eväitä...). Pihvi oli mehevä ja poikani tuntui nauttivan siitä suuresti.

Kaikki palasivat reissusta tyytyväisinä. Pieninkin onneksi massu pullollaan omaa erikoismaitoa.