perjantai 31. toukokuuta 2013

Huomenna on vuoden rankin työpäivä.
Esiintymistä,
ja sitä luopumista,
ja juhlapönötystä myös.

Lisäksi on melkein helle,
juhlavaatteet
ja auto hajalla.
Mutta sitten alkaa loma.
Sunnuntaina ei tarvitse selvitä mistään
ja pidemmälle en ajattele.



keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Jos annan jäätelöä, itketään siitä, että ei ole strösseleitä

Onko mahdollista opettaa lapsille kiitollisuutta?

Syyllistämällä ei. Mutta edes jotenkin?

Jos yksi kokee jotain mukavaa, toinen itkee sitä, ettei saanut samaa ja yhtä paljon. 
Yhden päivä menee melkein pilalle siitä, ettei saa kirjautua nettipalveluun, josta näkisi enemmän elokuvia, vaikka digiboxiltakaan hän ei ehdi katsoa sinne tallennettuja ohjelmia. 
Hänen kännykkäänsä mahtuu liian vähän pelejä. 
Jos keskustelen yhden kanssa kunnolla, toinen tai kolmas murjottaa siitä, ettei saa huomiota. 
Kaksi aamua ilman kurkkua ja kinkkua leivän päällä tarkoittaa kahta itkukohtausta asiasta. 
Naapurissa syödään grilliruokaa, miksei meillä? 

Tiedättekö, tuntuu aika epäreilulta.
En mitenkään kestäisi sitä, että yritän hyvää ja seurauksena on itkua ja valitusta. Ostin kesän ensimmäiset mansikat ja niistä saatiin irti kahdet mehevät itkut.

Lapset ovat tietenkin vielä lapsia
ja kesken,
näkevät vielä yksiulotteisesti, reagoivat päällimmäisenä olevaan...
Minun tehtäväni olisi ohjata näitä keskenolijoita.

Ehkä vaadin mahdottomia, kun haluaisin, että he osaisivat jotenkin olla kiitollisia siitä, mikä on,
vaikka se, mikä on, ei selviäisi vertailukilpailukarsinnoissa naapuria vastaa, kaveria vastaan, markkinoijan luomia mielikuvia vastaan...
En tarkoita, että minua kohtaan pitäisi olla erityisesti kiitollinen - vaan jotenkin laajemmin arvostaa tätä elämää ja sen hyviä lahjoja.

Mutta eihän sellaista voi vaatia,
enkä oikein osaa sellaista opettaa.
Mutta olisi suuri lahja nähdä elämässä todellista hyvää, sen sijaan, että katse kohdistuu joskus aika kuviteltuihinkin puutteisiin.

Joskus tuntuu, että tällaisen yltäkylläisyyden aikana on erityisen vaikea oppia arvostamaan saamaansa hyvää. Aina jossain olisi tarjolla enemmän, parempaa tai ainakin toisenlaista.

Voiko arvostamista opetella?
Opettaminen ainakin tuntuu vaikealta ja lähes mahdottomalta.

Toisaalta arvostamisen harjoittaminen tuntuu olevan olennainen osa ihmiskunnan uskonnollista ja eettistä perintöä. Itsen ymmärtäminen osaksi suurta kokonaisuutta, elämän kunnioittaminen, käskyt olla kadehtimatta ja kunnioittaa vanhempia, läsnäolon harjoittaminen, elämän lyhyyden ja ainutkertaisuuden mietiskely... Kai ne ovat harjoituksia arvostamisessa ja kiitollisuudessakin.
Onko "Jumalan tunteminen" ehkä hyvyyden näkemistä?

Totean siis, että ainakin minulla on vahva aatteelinen pohja sille, että arvostan arvostamista.
Silti, en tiedä, mitä sanoisin lapselle, joka ei kestä sitä, että hän saa liian vähän herkkuja tai jää paitsi jostain sosiaalisen median pintailmiöstä.
Niitä perinteisiä Afrikan nälkäiset lapset... ja isoisän aikaan syötiin pelkkää pettuleipää...  tarinoita olen tietysti jo kokeillut.
Ideoita?








sunnuntai 12. toukokuuta 2013

10 päivää

yhdet häät
kaksi muuta juhlapäivää
kolme vatsatautia
kaksi flunssaa
yksi lomapäivä
kaksi työpäivää
paljon sairastupapäiviä
11 tasoa bloons td viitosta
migreeni ja niskajumitus
yhdet lastenkutsut
kaksi vesipyssyä
mustarastas




torstai 2. toukokuuta 2013

Tänään kotona

Tiistain reseptikin oli hyödyllinen, vaikka en sitä aivan täysin noudattanutkaan. Päivä oli vielä himpun sekavampi kuin, mitä olin ennakoinut, mutta koska olin ennakoinut, otin käänteet aika tyynesti.

Illalla hulluttelu jäi pienen inttämiskilpailun varaan, koska olin tosi väsynyt.

Vappu sujui omalla painollaan
ja tänään olemme keskittyneet selviämiseen lukuvuoden ensimmäisen vatsataudin kanssa. Itse olen onneksi ollut vain flunssainen ja potilaslin yön jälkeen rauhallinen ja väsynyt.

Kiitollisuuden aihe tämä oikeastaan on: olin nyt ensimmäisen kerran poissa töistä lapsen sairauden vuoksi koko lukuvuonna. Muutamana aiempana vuonna tahti oli enemmän sellaista päivä pari kuukaudessa. Ja joskus se tuntui aika mahdottomalta (ja loputtomalta).
En jaksa yhtään potea opetuksen häiriintymistä, kun tämä on nyt niin harvalukuista.

Tänään emme ole tehneet mitään hyödyllistä välttämättömän lisäksi.
Huomenna voisin ihan hyvän mielen vuoksi toimittaa muutamia tarpeellisia pikkuasioita, mutta olkoon se tälläkertaa vain vakaa aikomus, oikeaa reseptiä en määrää, koska mistä sen tässä tietää, mitä yö ja päivä tuovat tullessaan :).