torstai 13. tammikuuta 2011

Miksi ihmisen pitäisi tehdä (joskus) vaikeita asioita?

1. Asioiden itsensä vuoksi. Jos kaikki vaikea rajautuu pois, piiri jää pieneksi.

2. Oppimisen vuoksi. Uusi tuntuu aina aluksi vähän vaikealta. On mahdotonta oppia, jos ei uskalla nähdä itsessään puutetta, ei-vielä-osaamista, kehittymisen tarvetta.

3. Onnistumisesta yllättymisen ja onnistumisen ilon vuoksi.

4. Onnellisuuden vuoksi: onnellisuus asuu kasvun ilmapiirissä.

5. Herättelyn vuoksi, latteasta (itse-)tyytyväisyydestä irrottautumisen vuoksi, liikkeen säilymisen vuoksi.

6. Opettajan tulisi tehdä vaikeita asioita opettamisen vuoksi, jotta hän muistaisi miten pelottavaa ja huikeaa on yrittää astua uudelle maaperälle tai kirjoittaa ensimmäisiä kirjaimia. Vanhemman lastensa vuoksi. Johtajan alaistensa vuoksi. Asiantuntijan noviisien vuoksi.

7. Hermosolujen joustavuuden säilyttämisen vuoksi.

8. Nöyryyden vuoksi. Maailman valtavuuden vuoksi. Tiedon ja taidon valtamerien vuoksi.

9. Pakon ja välttämättömyyyden vuoksi.

Väistätkö sinä vaikeaa vai houkuttaako haaste ja vetää puoleensa?

4 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Kiitos! Viisasta ja herättelevää.
Hyvää viikonloppua sinulle!

Pellon pientareella kirjoitti...

Hyvä lista! Minulla vaihtelee. Joskus saatan käydä ihan hullun homman kimppuun ilman mitään pelkoa, toisinaan taas helpohkonkin uuden asian tekeminen tökkii. Vaihtelee. Enemmän voisi itseään haastaa.

Lumikko kirjoitti...

Minä olen valinnut sellaisen keskitien tässä. Ihan todella vaikeita asioita olen väistellyt siitä lähtien, kun siihen on ollut mahdollisuus eli ylioppilaaksi tulon jälkeen. Liittyvät lähinnä luonnontieteisiin. Yliopistossa valitsin vain aineita, jotka kiinnostivat ja joissa olin myös hyvä.

Mutta sitten niissä omien alojen tai kiinnostuksenkohteiden puitteissa kaipaan kyllä haasteita ja nautin niistä. Esim. kirjoittaminenhan ei ole koskaan ihan helppoa, mutta pienen (tai isonkin) vaivannäön jälkeen siitä saa mahtavia onnistumisentunteita.

Tykkään siis haasteista silloin, jos niistä on mahdollista selvitä. Mutta liian vaikeat asiat lamauttavat ja turhauttavat, sitä sain kokea kylliksi koulussa (pitkä matikka teetti valtavasti töitä, enkä silti oppinut -se ei siis palkinnut millään tavalla).

Marikki kirjoitti...

Kiitos taas teille! Tuo on tosiaan mielenkiintoinen tuo huonolla tavalla vaikean ja hyvällä tavalla haastavan raja... Joskus sen voi kuvitella väärään kohtaan, pelätä haasteita ja välttää sellaista, mikä voisi olla innostavaa ja palkitsevaa. Toisaalta nykyisin ainakin markkinoidaan "haastavana" kaikkea sellaistakin mikä ehkä on vain lähinnä vaikeaa ja stressaavaa.

Minun pitää vähän rohkaista itseäni vaikean kohdalla. Tai nyt ajettelen, että pitäisi, voisin. Jonain toisena hetkenä ajattelen, että vaikeaksi kokeminen suojelee ja pitää järkevissä raameissa, ettei ahmittele sellaista, mikä olisi vaan itselle vähän liikaa.

Nyt olen melkein selvinnyt siitä vaikeasta, eikä se niin vaikeaa ollut :-). Tykkään katsoa suurennuslasilla, tykkään huomata mitä mielessä tapahtuu, mihin se tarttuu ja mihin kompastuu. Tässä siis yksi harjoitus siinä.