sunnuntai 17. marraskuuta 2013

21.10.2013

"riittää, että aika kulkee ja me olemme
katsomme viivaa, jonka se piirtää
katsomme mahdollisuuksia, vältämme mahdottomuuksia

tänäkin iltana rosoinen ja epävireinen riittää, epätasainen ympyrä harmaalla paperilla, pieni arkinen kosketus" 

Tänäänkin näin. 
Itselleni muistutukseksi. 


Pieni elonmerkki

Jonkilainen taitos on kohdalla töissä.

Huokaisu
ja taakse jättäminen.

Vähän hämmentynyt odotus
ennen kuin uusi tempaa mukaansa.

Ensi viikolla on tavallista enemmän hiljaisuutta
ja jopa etätyöpäiviä.

Lapset ovat iloni nyt.

Tänään lakaisin jo melkein maatuvia lehtiä
ja korjasin vielä versonutta lehtipersiljaa,
kävelin vähän raskaasti, kevennyin tuulesta silti.

Sisäisen lapsen lisäksi minussa taitaa
olla jo sisäinen mummokin.

Olen ollut liian kapeasti pitkään.
Tahtoisin lähteä liehumaan,
mutta hiljaa,
en itsestäni meteliä pitäen.

Taitan kirjan kiinni,
taitan yönseudun viikon rajaksi.
(Tässä kohden tarvitsisin koiran tuhinaa ja turkin lämpöä.)

Ravistan itseni.
Tassutan yläkertaan.