maanantai 30. syyskuuta 2013

mitä ajattelin eilen

1
olen pieni musta mytty

minä olen antanut itsestäni paljon 
minun on hyvä mytistyä sohvan nurkkaan
mielellään takan ääreen jos sellainen minulla olisi 
lämmönlähteen juurelle olemaan pimeässä
olemaan kukkasipuli, supistumaan ja nöyrtymään 
löytämään mittasuhteita, harsimaan reunaviivoja

2
virkamies

joskus ne asiat, joita tarvitaan virheiden välttämiseen
eivät ole samoja asioita, 
joita tarvitaan mahdollisimman suuren hyvän saavuttamiseen

3
paikallista 
ei ideaalista

todellista
ei ideaalista

rajallista ja rosoista
vähän sinne päin, parhaimmillaankin vähän

minä teen työtä kädet mullassa 
ihmettelevät sitä, kun kynsien aluset ovat likaiset 
mutta turha on kaivaa ilmaa, teoriassa
ei ole oiken muuta
oikukas maa, musta multa

4
ajattelin, että riitän,
mutta en uskonut 
ihan

5
mitä ajattelin eilen
saattaa unohtua tänään
unohdan ja opin 
unohdan, opin uudelleen
opin sipulinkuorenohuina kerroksina
rapisen ja olen hauras
palaan aina
etsin ydintä
kietoudun ympärille 

6
aamu on jo matkalla
käperryn yön syliin 

maanantai 9. syyskuuta 2013

Kuin pistäisi rahaa pankkiin...

Puhumme lasten kanssa rahasta. 
Pajulla on idea suurten saatavien suhteen. 
Niitä ei pitäisi tunkea sinne pankkiin kaikkia yhdellä kertaa,
vaan mieluummin vähän kerrallaan. Ei tule niin ahdasta 
ja on siitä muutakin etua. 




sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Ruokavaliomiettietä jälleen kerran

Välillä iskee ruokavalioblues
Tai ehkä se on vaan elämänblues, joka tässä tilanteessa kanavoituu ruokaan.

Nyt se lähti siitä, että teki mieli leipää
En syö oikein mitään leipää,
mitä nyt joskus gluteenitonta näkkäriä. 
Keksin sitten tehdä perunarieskoja riisijauhoon ja kinoajauhoon. 
Söin ja nautin 
...ja tulin kipeäksi. 
Luopumista siis edelleen. Ei kinoaa. Ei tattaria. 

Yritän olla jatkuvasti valittamatta kotona,
mutta olen välillä väsynyt ja kyllästynyt...

Olen kyllästynyt niihin ruokiin, joita syön tai ainakin siihen, että kaikki ruoka pitää tehdä itse.
Kävin ennen mielelläni välillä syömässä ulkona jotain pientä.
Ravintolasta löytyy ehkä sopiva vaihtoehto, mutta valinnanvapautta on niin vähän, ettei annos välttämättä muuten vastaa mielitekoihin.
Muissa yhteisissä tilanteissa en yleensä voi osallistua syömiseen, enkä edes kylään mennessä voi olettaa, että emäntä alkaisi huomioida näin monimutkaisia välttämislistoja. (Minulla on kyllä yksi ystävä, joka selviäisi siitäkin.) 

Sekin masentaa, että vaikka refluksioireet ovat helpottaneet paljon, oireet ovat edelleen niin pienen askeleen päässä, että on sellainen olo, että saan olla koko ajan vähän varovainen ja tarkkaileva. En ole aivan täydellisesti välttänyt esim. maitoa, ja se tuo oloon epävakautta. Lähinnä olen syönyt joskus suklaata, jossa on alla 0,4% maitoa. Senkin huomaan olossani pari seuraavaa päivää, joten sitäkään ei siis pitäisi tehdä. Tällainen tarkkuus ei tule minulta yhtään luonnostaan, olen suurpiirteistä tyyppiä. Tarkka välttäminen tuntuu luonteenvastaiselta ja etenkään sosiaalisissa tilanteissa en osaa yhtään luontevasti olla tarkka ja tiukka. (Tein sitä kyllä silloin kun imetin allergikkojani, mutta lapsen vuoksi se tuntui jotenkin oikeutetummalta.) 

Onneksi on netti ja joitain kohtalotovereita. Esim. tällaisen blogin löysin: 
http://viljavapaa.blogspot.fi/2013/02/miksi-viljaton.html

Sellainenkin kävi mielessä, että ehkä nuo oireet ovat siksi niin pinnassa, että ruokavalion pitäisi olla oikeasti kokonaan viljaton. Tuon kirjoittaja kertoo saavansa oireita riisijauhosta, muttei keitetystä riisistä. Minulla on ollut vähän samantapainen epäilys (lue kokemus), jota en ole kuitenkaan ottanut todesta. 

Ehkä jaksaisin vielä kokeilla, mitä tapahtuisi kokonaan viljattomalla ja maidottomalla ruokavaliolla. 
Tai ainakin jauhottomalla... Jos se vaikka tekisi jonkilaista puskuria - nyt olen oireeton tai lähes oireeton, mutta en silleen turvallisesti hyvinvoiva. Tähän asti olen selittänyt sen toisin, mutta nyt tulin ajatelleeksi tätä mahdollisuutta, että yksinkertaisesti reagoin kaikkeen viljaan kielteisesti. Uudet rajaukset eivät houkuta, mutta eivät ne välttämättä oleellisesti vaikeutakaan tilannetta, kun teen joka tapauksessa kaiken ruuan itse, en osta melkein mitään valmista jne. 

No, nyt olen purkanut vähän tuntoja tästä. 
Kiitos, kun kuuntelit.