maanantai 24. tammikuuta 2011

Levollista ahkeruutta? Osa II

Tämäkin viikko on työntäyteinen.
Tämäkin viikko pitää huolen itsestään :-).


Edellisellä viikolla unohdin tärkeän kassin koululle kahtena eri päivänä.
Levollista välttelyä?
Ensimmäisellä kerralla hymähdin ja käytin ajan mieluisampaan.
Toisella kerralla menin hakemaan. Viikonloppuna selvitin kassin sisällön.

Edellisellä viikolla puhuin alustavia,
kirjoitin muistikirjaan katkonaisia lauseita ja sykähdyttäviä, joita muilta kuulin.
Siemeniä. Kasvavatko? En tiedä.
Oli oloja, että olisi monta palaa jo kohdallaan,
että ehkä vaan tätä reittiä, tästä, tännepäin ja tännekin vielä,
kun tuonkin saisi tähän samaan ihan hyvin sopimaan!

Jos pienestä paisuu suuri, kuinka käy levollisuuden?
Levollista innostusta? Osaisinko sitäkin?

Illalla kaavailin tekemisiä.
Tein listaa, mikä oli tällä kertaa typerää.
Pienistä töistä täyttyi kokonaisia rivejä; keveämpiä olisivat listaamatta, mustetta kuluttamatta, juosten pois hoidetut.
Isotkin listasin, kunnes rutistin listan pois:
Se mikä on tälle päivälle, on turhan pientä,
ja se mikä on suurta, ei ole hetkestä kiinni, ei tästä illasta, ei tulevista.
Se, mikä on sen arvoista, löytää oman aikansa ja kirjoittaa omat listansa.

Hengähdin ja asetuin vähän.

Päätin alkaa harjoitella tekemistä kuten lihasten rentoutusharjoitusta:
Aluksi jännitetään lihas: keskitytään ja toimitaan.
Sitten rentoutetaan: päästetään irti ja levätään stressailematta, tarttumatta ja juuttumatta ajatuksiin, ideapunoksiin ja pitäisi seuraavaksi -listoihin.
Sitten taas focus.
Focus - unfocus - focus...
Kun tämän osaan keveästi ja tahdonalaisesti,
voin valita kummankin, tarpeen mukaan.

Ei tämäkään ole ihan näin yksinkertaista,
mikä ei tarkoita, etteikö tässä yksinkertaisessa olisi omaa viisauttaan.
Tuleva viikko tuo lisää harjoitusmateriaalia,
kaksi uutta kassillista, pöydän reunalle unohdettavaksi...?
Keskityn - lepään - keskityn - lepään...
--- en välttele, en siirrä, en vitkuttele - enhän?

Suurista teen, mitä haluan.
Niinhän sen on. Jos ei ole kiire. Tekee mitä tykkää.
Tai sitä mihin innostus pakottaa,
ja miltä ei saa rauhaa.
Innostuminen on helposti vähän levotonta.
Sopiihan sekin: minussa on nyt tämä levottomuus.
Sille on minussa tilaa. Voin olla sen kanssa... hm... ihan rauhassa :-).

3 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Hei sinulla on tunnustuksia sivullani, olet sen ansainnut, hae omasi pois ja jatka omille kavereille :) Maiju Männiköltä

Rara kirjoitti...

Levottomuuden kanssa rauhassa oleminen - ihastuttava ilmaisu! Juuri siltä minusta usein tuntuu, nyt kun sen sanoiksi puit :)

Marikki kirjoitti...

Kiitos Maiju, laitoin näkyville :-).

Rara: Tällainen teema on minulle tärkeä, nimittäin kaikkea levollisuuttakin voisi ruveta kovasti suorittamaan ja hätääntyä tunteistaan turhia, ottaa itsensä niin kovin vakavasti, tehdä ongelman ohikiitävistä, tehdä tunteista mittarin...