maanantai 30. marraskuuta 2015

12 päivää

Kuuntelen joulumusiikia.
Alakerrassa asuva tonttu on hiipinyt olohuoneeseen
ja täytän sen taskuja runoilla, herkuilla ja milloin milläkin.
Katson tätä olohuonetta ja keittiötä, tätä kaikkea tuttua ja hyvää
ja olen kiitollinen, kovin kiitollinen tästä kodista ja näistä vuosista.

Tulimme tänne silloin, kun Paju oli vain muutaman kuukauden ikäinen
ja nyt hän on kahdeksan.
Sis kahdeksan vuotta tässä kodissa,
aluksi vieraassa, nyt rakkaaksi käyneessä.

Tänään taittelin alas olohuoneen verhot.
Muuttolaatikkomies soitti, pahoitteli, pesuri on rikki, toimitus viivästyy.
Posti tuo kirjeen, jossa on uuden tilin kortti.

Muuten oli vähän hapuileva päivä,
aamulla rajut aurat ja pitkin päivää haperoista oloa.
Toivottavasti huomenna taas kirkkaampaa,
sisällä ja ulkona.




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

13 päivää muuttoon...

Tänään edistimme muuttoasioita yhteisvoimin ja se näkyy lopputuloksessa. Melkein kaikki pahviset muuttolaatikot on täytetty tai varattu jotakin tarkoitusta varten. Tässä tämän päivän listaa:

10. muuttolaatikko: luistimia
11. muuttolaatikko: luistimia ja kypäriä
12. muuttolaatikko: monoja, luistimet ym. 
13. muuttolaatikko: kesäkenkiä
14. muuttolaatikko: lasten kesäkenkiä ja juhlakenkiä 
15. muuttolaatikko: vauvan vaatteita (lähinnä äitini neulomia, joita haluan säästää)
15. muuttolaatikko: kenkiä ja monoja
16. muuttolaatikko: Timotein pehmoja puolillaan, muuta Timotein tavaraa tulossa
17. muuttolaatikko: Marikin vaatteita, joita ei juuri nyt tarvita
lisäksi on pakattu Pajun pehmoja sängynaluslaatikkoon ja Mintun tavaroita pienempiin säilytyslaatikohin. 

Lisäksi on setvitty suksia, mailoja.
Yhdet sukset sain lahjoitettua uudelle omistajalle.
Tiedämme nyt, että jokaiselle lapsista on luistimet, kypärät, monot ja sukset sitten, kun talvi joskus tulee ja yhtäkkiä on koululiikunnassa hiihtoa tai luistelua.

(Erinäiset pallot ja pyöräilykypärät jäivät vielä setviämättä.)

Lähetin muuttofirmalle viestin kelmusta ja kuplamuovista. 
Tilasin taloon kompostorin, kun siellä ei vielä sellaista ollut. 
Laskimme jo maksettuja ja tulevia summia ja kaikki näytti siltä, miltä pitikin. 
Siirsimme rahaa tilille, josta osa talon maksusta on tarkoitus nostaa. 
Peruimme toisen pankin maksupalveluun ohjelmoituja maksuja. 
Ilmoitin muuttuvasta tilinumerosta Kelaan. 

Arkisempana haasteena siivosimme poikien kanssa heidän huoneensa lattian näkyviin erinäisten projektien alta ja sain huoneen imuroitua. Pojat haluavat vielä kerran rakentaa sähköautoradan tämän kodin lattialle.

Päivä oli ahkera ja työntäyteinen, kun vielä tein parit ruuat ja näitä muita tavallisia asioita.

Timotein kanssa oli illan päätteeksi suloinen nauruhetki, kun mietimme, että odotettavissa on pikkulasten riemunpäivä: 10 metriä kuplamuovia :-).
Muutenkin oli mukavaa; oma perhe, tämä oma koti vielä hetken tunnelmallisena ja kauniina, ajatukset uudesta, lempeä syysilma ulkona, astutut askeleet, lukuisat naapuruston jouluvalot, pieni rupatteluhetki naapurin kanssa, hyvän ystävän puhelu...

Ensi viikolla on kiire, vaikka kalenteri on melkein tyhjä.

torstai 26. marraskuuta 2015

Iltasikermä

1.
Perjantai on taas käsillä.
Taas yksi viikko.
Enää kaksi.

Muutossa on jotakin kovin kertakaikkista
ja lopullista.
Sitten tätä kotia ei enää ole.

2.
Aika loikkinut ja matanut, molempia.
On ollut niitä aamuyön tunteja,
joina on murehdittava murehduttavia
(ihan muuhun liittyviä, todellisia vai turhia, kun en tiedä).

3.
Meillä on huomenna pikkujoulut,
mutta ne ovat yleensä vähän jäykät ja vähän tylsät,
yritän luottaa, että ehkä joku keskustelu, ehkä joku tilanne, joku ihminen
tekee illasta saapumisen arvoisen.

4.
Toivon, että en ensi yönä herää kysymään mitään.
Jos asiat ratkeavat, ne ratkeavat päivällä.
Haluaisin olla yöllä kuin sylissä,
lämpimissä, hoivaavissa, luottavissa ajatuksissa.

Haluaisin elämään vähän enemmän leikkiä ja keveyttä.

Olen menossa hautajaisiin lauantaina. Se ei ole leikin tai keveyden hetki,
mutta muistuttaa minua niistä, elämisen väreistä ja siitä, ettei mikään ole aivan niin vakavaa, kuin luulen.

5.
Jos saisin toivoa,
heräisin aamulla rauhallisena ja toiveikkaana,
minussa olisi joitakin harvoja sanoja
ja pieni ojentautuminen yläselän alueella.
Säksätys olisi poissa,
liikkuisin vaivattomasti.
Jos saisin toivoa,
olisin höyryävä teemuki, jota kannatellaan kaksin käsin,
joka puolelta, yksinkertaista ja hyvää juomaa,
ei selittelyjä, anteeksipyyntöä, ei varmistelua, ei hämmennystä.
Aistimus siitä, kun lämpö leviää käsiin.
Aistimus teestä suussa, kurkussa, ruokatorvessa.
Näihin ajatuksiin ei liity mitään pyyteellistä.
Tee on yksinkertaista, teen lämpö, teen tuoksu,
ei selittämistä.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Pihakuusen ikävä

Tällä viikolla olen ajatellut enimmäkseen muita asioita ja huomaamattani muuttopäivä on loikkinut taas viikon verran lähemmäksi.

Tein sähkösopimuksen. 
Ostimme lumikolan. 
Tilattiin ovi. 

Lauantaina ahkeroin taas pienempien pahvilaatikoiden kimpussa.
Pakkasin
- cd-levyjä (vaikka kuuntelemme näitä harvoin, en osannut karsia) 
- lasten piirrustuksia (onneksi näitä on tallessa, vaikka päivämääriä tai muuta tarkentavaa ei olekaan) 
- 9. muutolaatikko: näytelmärekvisiittaa ja vauvan makuupussi

Lumi muistutti talvikengistä ja talvitakeista. Samalla sain siivottua kaapeista  mm. kulahtaneita haalaripukuja roskikseen. Koululaiseni eivät niitä enää kaipaa. Poikien muistia juhlakenkiä löytyi kokoa 32, 34, 35 ja 36. (Kiitos ystävät!) Paju käyttää nyt noita 32 kokoisia, joten juhlat eivät meitä vähään aikaan pääse yllättämään tässä suhteessa.

Mies vein neljä kassillista tavaraa kierrätyskeskukseen. 
Pieneksi jääneitä vaatteita, leluja ja muuta sellaista. 

Lauantaina oli hetki, jolloin surin yhtä kuusta.
jonka olen oppinut tuntemaan ja jonka joudun nyt jättämään tuohon pihaan.
Se on niin rauhallinen ja ehyt. Pitää hyvästellä.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vihreää ikkunaan

Uuden kotimme keittiössä on väljä ruokailutila.
Siitä on kahteen suuntaan mukavat maisemat, mutta "paraatisuuntaan" edessä on oman pienen pihaosuuden jälkeen naapuritalon lähes ikkunaton seinä.
Tämä lienee talon heikoin kohta
(ja ehkä syy miksi taloa ei myyty nenämme edestä meille liian kovaan hintaan).

Nykyisellä asukkaalla on enimmäkseen kai ollut sälekaihtimet siihen suuntaan kiinni.
Verhot minullekin tuli ensimmäisenä mieleen. Äitini muisteli kuultokudoksia, joita hän on tehnyt joskus kauan sitten. Mietin ikkunalle roikkuvaa kynttiläsettiä, mutta nyt parhainta suosiota nauttii eräänlainen viherseinäidea.

Jos ostaisi ikkunalaudan... ja siihen kasveja... ja sitten amppeleita tai vastaavia, joihin laittaisi huonekasveja ja miksei yrttejäkin kasvamaan... Jotain helppohoitoisia ja valosta pitäviä, ehkä ylhäällä keveämpiä ja runsaita ja alhaalla juurevampia ja tummia...

Jos kasvit olisivat yhdessä paikassa ja aina silmissä, varmaan muistaisin hoitaa ja kastella niitä.

Sellainen seinä voisi tuoda keittiöön ihanaa vihreää, sallia ikkunan pitäimisen avoimena (ilman verhoja), mutta kuitenkin maastouttaa muuten aika dominoivaa naapurin seinää.
Olen aika innoissani. Tästä tulee mukavaa.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Taite

Taas on taite,
melkein vain pieni ryppy,
siirtymä töissä, yhdet takana ja toiset edessä.

Lasken jouluun,
päivät, yöt, nämä työt ja nuo nuo muut
(ne laskemattomat).

Tunteet pettävät,
mutta herkästi silti arvioin fiilisten mukaan.

Onneksi jostain rientää
sähköpostiviestillinen suhteellisuudentajua
(palautetta; kiitos..., tulisin vieläkin miellään kurssille...,
täällä kuivemmin..., eivät tiedä, miten innostavaa...).

Päätän, että on muutakin kuin tunne,
ei se yksin riitä perusteeksi.
Vaikka sitä kyllä ihmettelen, miksi niin sitkeästi
aina sama tyytymättömyys ja puuttellisuus,
vaikka jos ihan objektiivisesti nyt tässä tai subjektiivisesti tai miten vaan...

Eilen luin hyvää tekstiä
ja miten se sitten pystyikään ravitsemaan,
tekemään olon eläväksi ja luottavaikseksi,
juurtuneeksi jopa.
Eikä tämä ollut edes kaunokirjallisuutta.

Read more, surf less. 





sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Vauvamuistoja laatikossa

Minulla on kolme mustaa laatikkoa, joihin on kirjoitettu lasteni nimet. 
Laatikoihin olen sujauttaunut heihin liittyviä asioita, 
syntymätodistuksen, neuvolakortin, piirrustuksia, kortteja... mitä milloinkin. 
Tänään lajittelin laatikohin vähän lisää tavaraa ja tyhjensin toisen, vähän samantapaisen säilön. 
Pakkasin lapsuuskirjoja, minun, miehen ja meidän lasten. 
Löysin allergia-ajan ruokapäiväkirjoja, jotka ehkä aion säilyttää. Dokumenttina. Todistusaineistona. Että ainakin itse muistan, mitä se oli. 

Löysin ultraäänikuvan lapsesta, jota en koskaan saanut. 
Tuntui hyvältä katsoa sitä ja ajatella pientä alkua, joka jäi pieneksi ja näkymättömäksi. 
Laitoin neuvolakortin väliin kortin, jolla olimme kertoneet Mintulle vauvasta. 
Vauvasta, joka ei sitten jaksanutkaan kasvaa --- niin jouduimme hänelle vähän myöhemmin selittämään. 

Onneksi laatikot ovat myös täynnä muistoja niistä vauvoista, jotka sain pitää ja joista on kasvanut ympärilleni moninainen, ihana perhe. 
Löysin ihania kummilahjoja, jotka olin aivan unohtanut. 
Siirsin hopealusikat muiden hopealusikoiden seuraan. 

Tiedän, että talossa on vielä yksi tähän sarjaan kuuluva todella sekava hylly, joka on täynnä lasten piirrustuksia ja muuta muistokamaa. Sitä en tänään jaksanut käydä läpi. Ehkä huomenna. 

Kohtasin vähän arkeakin. Tulevaa viikkoa ja menneeltä viikolta edellä siirrettyjä. 
Ihan hyvä mieli siitä. Nyt on tarkoitus tarttua taas siihen, mihin tarttua pitää. 
Huomasin myös tehneeni aikatauluvirheen, koska olin merkinnyt kalenteriin asioita väärin. Keksin vaihtoehtoisen toimintatavan, mutta ei se kovin tyylikäs ole. Lähetin viestin asianosaisille, vaan en ole ylpeä itsestäni. Aina joskus jossain näkyy, että on (liian) paljon kaikkea. 

Menen silti ihan hyvällä mielellä nukkumaan. Huomenna on täysi työpäivä, mutta jotenkin on sellainen olo, että voin suostua arkeen. 

***
Pakattu: Neljä pienempää laatikkoa lasten vauvamuistoja. 

lauantai 14. marraskuuta 2015

Vaatekaappi ja pari muuta asiaa...

Tämä viikko on kulunut siivillä.

Uudessa kodissa rakennamme yhden väliseinän.
Olemme suunnitelleet sitä.

Lisäksi tarvitsemme kaksi isohkoa vaatekaappia huoneisiin,
joissa vaatekaappia ei ole valmiiksi.
Tällä viikolla aikaa on kulunut vaatekaappien etsimiseen ja sisusten suunnitteluun.
Aluksi en tiennyt yhtään mitä haluan, mutta haarukointi ja miettiminen kai sitten vähän selkeyttää asioita. Luulen, että käsissäni on suunnitelma, jonka myös haluan toteuttaa.
Toinen kaapeista tulee aikuisten makuuhuoneeseen ja toinen tyttären huoneeseen.
Molemmat kaapit ovat nyt paperilla, budjetin raameissa ja toimivan tuntuisia.
Aikaa kului älyttömän paljon, mutta nyt olen ihan tyytyväinen.

Muuta muuttopuuhaa:

  • Tein muuttoilmoituksen. Ei kiireellinen asia, mutta taas yksi asia pois hoidettavien listalta.
  • Sovin ajan pankkiin tilien ja lainan valmistelua varten.
  • Pakkasin 8. laatikon: joitakin tyhjiä hyväkuntoisia mappeja ja muuta vastaavaa toimistotavaraa. 
  • Pakkasin ja setvin ns. lääkekaapin sisällön. Vanhat lääkket, tyhjät pakkaukset ym. tarpeettomat raivailin pois. Loput isohkon kaapin sisällöstä jaoin ja pakkasin sellaisiin pieniin kannellisiin muovilaatikoihin, joissa niitä voidaan todennäköisesti säilyttää myös muuton jälkeen. Laatikot on helppo pakata muutolaatikkoon sitten, kun sen aina on. Lääkkeiden säilytykseen käytetty isohko kaappi siirtyy uudessa kodissa keittiöön. Suunnittelen sen päälle huonekasveja ja sisällöksi lasisen oven taakse minulle tärkeimpiä keittokirjoja, joille ei ole muuten keittiössä sopivaa paikkaa. 
Eilen käytiin taas talossa ottamassa jotain mittoja ja säätämässä muuta tarpeellista. Edellisestä kerrasta on sen verran aikaa, että mielikuvat olivat jo vähän ehtineen vääristyä. Melkein kaikki oli mielessäni kutistunut: eteinen, portaat, keittiö... kaikki olivat avarampia, kuin ajatuksissani. Olin nyt ensimmäistä kertaa paikalla pimeään aikaan ja sekin oli kiinnostavaa; miltä pihavalot näyttävät, miltä sisäänkäynti ja portaat, miltä lämpimien valojen kutsu ikkunoista... Talo muuttuu mielessä koko ajan enemmän omaksi.








keskiviikko 11. marraskuuta 2015

31. päivää

Leikin Ikean Pax-järjestelmän suunnittelutyökalulla, joka jumittaa säännöllisin väliajoin.
En tiedä haluanko päätyä Ikeaan. Ylipäätään olen huono tällaisessa. Yritän puhua miehen kanssa kaapista, mutta se vähän jää ja jää uudelleenkin.

Illalla ulkoilen patiolla ja siivoan puutarhajuttuja. Piilokuvasta löytyy yllättäen seitsemän muovipussillista poiskannettavaa tavaraa, monia muualta eksyneitä juttuja ja kaksi vajaata laatikollista mukaan pääseviä asioita.

6. laatikko: altakasteluruukkuja ja joitain koristeruukkuja. (Ruukuista päätellen aika monta huonekasvia on lakastunut. Kolme on jäljellä ja optimistina säilytän ruukut.) 
7. laatikko: sekalaista puutarhan hoitoon liittyvää tavaraa


tiistai 10. marraskuuta 2015

Tänään mietitään väliseinää ja liukuovea,
kysytään tarjousta vaatekaapeista,
mietitään, mitä tyttären huoneeseen tarvitaan
ja paljonko kaikki maksaa.

Työmatkalla saan pikkuisen puhua talosta
ja siitä tulee lämmin tunne,
tauolla kuuntelen toisen asuntounelmia
ja siitäkin tulee lämmin, tuttu tunne.
"Tähän on mennyt kauhesti energiaa, meiltä molemmilta."
Se ja moni muut asia tuntuu niin tutulta ja tuntuu jakamiselta.

Alkaa olla aika kauan siitä, kun olen käynyt talossa.
Osa mielikuvista alkaa haihtua,
kaikki tuntuu hitusen epätodelliselta.

Huomenna olen enemmän kotona kuin tänään.
Ehkä pakkaan illalla puutarhan tavaroita tai perkaan jotakin jonnekin unohtunutta laatikkoa...

maanantai 9. marraskuuta 2015

Maanantai, maanantai...

I
Aivastuksia.
Vähän nuhaa.
Kymmenen keskustelua.
Yhdet selittämättömät kyyneleet
ja niistä avuton, raskas olo.
Kadonneita papereita ja
myöhemmin löydettyjä papereita,
joihin en jaksaisi tarttua.
Tukkoinen, jäykkä pää,
matelevia ajatuksia,
ärtymystä, joka osuu väärään kohteeseen.

II
Haave siitä, että koti olisi lämmin ja suojaisa,
yhdessä olemisen ja itsenä olemisen paikka.
Pieni hetki tunnelmaa iltapalapöydässä,
hassuttelua ja muisteluja jostain koulun kirjasta,
jossa selitetään ensin kissojen lisääntyminen
ja sitten, vink, vink, ihminenkin on nisäkäs.
Yritän selittää kakkosluokkalaiselle, mitä
tarkoittaa seksikäs. Synttäriporukkaa sana nauratti
ihan kamalasti.





sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Viisi ensimmäistä laatikkoa

1. Liinavaateita: liinoja ja verhoja vanhoista asunnoista.
2. Leluja, joiden ohi lapset ovat kasvaneet, mutta joista emme halua luopua. Hakka. Pudottelukuutio. Klovni. Rakkaimmat vauvatavarat tötterössä, joka otetaan aina esille, kun saamme vauvavieraita.
3. Jatkoa edelliseen. Taaperoleikkeihin ruokailusetti ja ihania saksankummin lahjoittamia puisia ruoka-aineksia. Vauvanukke ja nuken vaatteet, jotka äitini neuloi tyttärelleni ennen sairastumistaan.
4. Kirjoituksia. Opiskeluaikaisia töitä, graduja, kirjeenvaihtoa, tulostamiani blogitekstejä aiemmilta vuosilta.
5. Naamiais- ja pukeutumispäivälaatikko. Naamareita, puuhkia, rooliasuja.

34 päivää muuttoon

Nämä vajaat viisi viikkoa muuttoon tuntuvat nyt pitkiltä.
Mielessä on tiettyä levottomuutta, jota en ihan saa kanavoitua nyt toimintaan. 
Selvittelemme yhtä sun toista, hankintoja, muuttomiehiä, kompostoria. 
Joitakin alavarastoon meneviä laatikoitakin olen jo pakannut. 

On silti vielä aika pitkä aika siihen, kun saamme uuden kodin avaimet. 

Tiedän, että se menee nopeasti, 
mutta tässä levottomuudessa aika tuntuu pitkältä. 
Ja olisi niin paljon mukavampi miettiä muuttoa kuin vaikkapa työasioita. 

Haluaisin täyttää monta kierrätyskeskuskassia. 
Uudessa kodissa tavarat saavat uusia osoitteita, 
kaapit vaihtavavat huoneita ja käyttötarkoitusta. 
Kirjat eroavat tutuista seuralaisistaan ja toiset matkustavat alas, toiset ylös. 

Makuuhuoneeseen pitäisi ostaa jokin vaatesäilystysjärjestelmä,
mutta en oikein tiedä, mitä haluan tai tarvitsen. 

En vie mukaan rikkinäisiä tai epämieluisia tavaroita. Jos mahdollista. 
Siitä mistä olisi jo pitänyt luopua aiemmin, luovun nyt. 

Muutto vie näihin käytännöllisiin, tavarantäyteisiin ajatuksiin, 
mutta eivät ne silti ole kaiken ytimessä.
Silti se, että pääsisin käsillä tekemään jotakin, joka edistää muuttoa,
tuntuisi auttavan vähän kaikkeen.
Mutta nyt vaatii vähän keksimistä tehdä sellaista, mikä ei haittaa arkea, mutta edistää muuttoa.
Ehkä se vanhojen lempivaatteiden kassi, josta en koskaan ole käyttänyt tai kaivannut mitään?
Ehkä tuo eteisen ala-laatikko, johon kertyy sekavia papereita, esitteitä ja lehtiä?
Ehkä jokin poikien huoneen hyllyistä?

perjantai 6. marraskuuta 2015

Tänään pakkasin vanhoja sanoja
ja tilasin muuttolaatikoita.




tiistai 3. marraskuuta 2015

Päätösväsymystä

Olen iltaisin väsynyt
ja ikäänkuin koko ajan vähän pyörällä päästäni
ja kuormittunut,
vaikka kuorma ei aina ole niin selkeä ja näkyvä:
vaikka tapahtuukin hyvää, tapahtuu samalla niin paljon ja niin suuren tuntuista,
on päätöksiä ja vastuuta ja toimihenkilöitä, kauppiaita, rakennusmiehiä.
Samaan aikaan toisaalla on sielläkin päätöksiä ja vastuuta,
ratkaisemattomia asioita vyörymässä - minulle ratkaistavaksi.

Ajattelin, että jos jostakin
pientä suojaa ja levähdyspaikkaa
ja jotakin joka virtaa minuun päin.

Ajattelin, että jos jostakin
pitkä puhelu tai vaikka tuntikausia
kuuntelevaa läsnäoloa, teetä tai
joku, joka tekisi minulle ruokaa.

On näet vastuuväsymystä ja päätösväsymystä ja pankkitoimihenkilöväsymystä
ja tarjouskilpailuväsymystä ja vieläyksinäkökulmatähänväsymystä,
on irtipäästämisen ja valmiiksisanomisen odotusta ja samalla uuden aloittelemista ja vapautta ja epävarmuutta.. On vaikutelmia ja läikähdyksiä ja värinöitä, on lauseiden etsimistä ja oletuksia, virheitä, epätarkkuuksia, häiriintyneitä yöunia, kiinni ottamista, tarttumista, varmistamista, tarkastamista, epäonnistumisen pelkoa, vastuun pelkoa, ylipäätään tekemisen pelkoa, epävarmuutta ja ylimielisyyttä, kai sitäkin välillä kompensaatioksi sille muulle.

Kirjoitan: esiintymisjännitys, sosiaalisten tilanteiden pelko, ujous.

Menen huomenna luennolle, koulutukseen.
Kolmeen tai neljään tuntiin en päätä mitään, en vaikuta mihinkään, en ole mistään vastuussa.

Nukkuminen on osa selviytymissuunnitelmaa.
Tänään kävelin auringonlaskussa. Sekin on hyvä idea.