Lapset pohtivat juuri saatuja herkkuja, kuka saa mitäkin enemmän ja sitä rataa. Allergioiden vuoksi kaikkea ei voi antaa samalla mitalla, vaan joudutaan suorittamaan vertailua ja arviointia.
Yritän kasvattaa: Ei tarvitse kilpailla, ei se ole olennaisinta onko toinen saanut enemmän vai vähemmän.
Neljävuotias siihen: On tää kilpailua. Koko elämä on kilpailua ja se joka on elämän lopussa saanut enemmiten herkkuja, voittaa!
Kai neljävuotiailla on jo ironian tajua?
maanantai 24. elokuuta 2009
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Se vasta oli reissu!
Olimme mökillä (enkä totisesti ole vielä saanut tarpeeksi siitä ihmeestä, että elämässäni on nyt mökki).
Elämässäni on myös neljävuotias. Hänestä on iloa.
Mökillä hän oli pudonnut sängystä.
Sängyn viereen oli tapahtumaa ennakoiden asetettu patja,
niinpä poika ei herännyt pudotessaan vaan kieri alkovin sängyn alle.
Siellä hän sitten heräsi pilkkopimeässä eikä päässyt sängyn leveän alalaudan alta unenpöpperöisenä pois. Onneksi sisko löysi hänet ja äiti auttoi turvallisesti takaisin sänkyyn.
Herättyä tapahtumaa muisteltiin ja kerrottiin seikkailusta muillekin. Sisko selitti pääkohdat ja veli tulkitsi tunteet. "Se vasta oli reissu!" sanoi hän. (Ja minä kun pelkäsin, että pienelle jää pelkoja juuttumisesta ahtaaseen pimeään paikkaan...)
Muutakin hauskaa ja omaperäistä hän sanoi. Kuvittelin muistavani kaiken ikuisesti.
Huomenna en mene töihin,
neljävuotiaalla oli tänään kuumetta.
Yritän illan päätteeksi keksiä opiskelijoilleni jotain järkevää tekemistä.
Elämässäni on myös neljävuotias. Hänestä on iloa.
Mökillä hän oli pudonnut sängystä.
Sängyn viereen oli tapahtumaa ennakoiden asetettu patja,
niinpä poika ei herännyt pudotessaan vaan kieri alkovin sängyn alle.
Siellä hän sitten heräsi pilkkopimeässä eikä päässyt sängyn leveän alalaudan alta unenpöpperöisenä pois. Onneksi sisko löysi hänet ja äiti auttoi turvallisesti takaisin sänkyyn.
Herättyä tapahtumaa muisteltiin ja kerrottiin seikkailusta muillekin. Sisko selitti pääkohdat ja veli tulkitsi tunteet. "Se vasta oli reissu!" sanoi hän. (Ja minä kun pelkäsin, että pienelle jää pelkoja juuttumisesta ahtaaseen pimeään paikkaan...)
Muutakin hauskaa ja omaperäistä hän sanoi. Kuvittelin muistavani kaiken ikuisesti.
Huomenna en mene töihin,
neljävuotiaalla oli tänään kuumetta.
Yritän illan päätteeksi keksiä opiskelijoilleni jotain järkevää tekemistä.
torstai 20. elokuuta 2009
Syyskausi on alkanut sillä tavalla kokonaisvaltaisena, etten ole osannut ottaa hetkiä itsen kuulosteluun ja sanantynkien tapailuun. Siitä hiljaisuus.
Nyt perheessä on tokaluokkalainen ja kahdeksanvuotias. Kutsuilla oli yksitoista tyttöä. (Lahjoista syntyi kaksi muovikassillista roskaa.)
Pojilla on päiväkodissa riittävän hyvä olla. "Nytkö tämä meidän aurinkomme lähtee?" kysyi hoitaja, kun hain pienintä. Hän oli ollut tänään hyvällä tuulella. Keskimmäinen kertoo, mitä he olivat uuden kaverin kanssa suunnitelleet. Hän ei muistanut vielä kaverin nimeä, mutta leikkeihin he olivat jo tiensä löytäneet. Toivottavasti kaveruus lähtee kantamaan. Tähän asti hän on leikkinyt päiväkodissa aika paljon yksin.
On hämmentävää olla töissä. Työ on niin hajanaista. En ole osannut rauhoittua siihen, en hahmota sen ääriviivoja. Huomenna on paloharjoitus. Annan ohjausryhmälle ohjeita. Opetan kaksi kokonaisuutta. Viime yönä näin unta, että minun piti mennä pitämään esitelmää valtioneuvoston kansliaan. En ollut valmistellut sitä vielä ollenkaan ja yksi ilta oli enää aikaa. Mietin esitysgrafiikasta lukemiani ohjeita siitä miten dialle asetellaan tyylikkäästi vain aivan olennaisin.
Aamulla olin helpottunut, kun tajusin, että edessä on vain pari vähän kevyemmällä kädellä suunniteltua oppituntia...
Huomenna töiden jälkeen lähdemme mökille.
Se tuntuu taivaalliselta.
Aion istua siellä ja imeä itseeni tuulta, vettä ja avaraa maisemaa.
Nyt perheessä on tokaluokkalainen ja kahdeksanvuotias. Kutsuilla oli yksitoista tyttöä. (Lahjoista syntyi kaksi muovikassillista roskaa.)
Pojilla on päiväkodissa riittävän hyvä olla. "Nytkö tämä meidän aurinkomme lähtee?" kysyi hoitaja, kun hain pienintä. Hän oli ollut tänään hyvällä tuulella. Keskimmäinen kertoo, mitä he olivat uuden kaverin kanssa suunnitelleet. Hän ei muistanut vielä kaverin nimeä, mutta leikkeihin he olivat jo tiensä löytäneet. Toivottavasti kaveruus lähtee kantamaan. Tähän asti hän on leikkinyt päiväkodissa aika paljon yksin.
On hämmentävää olla töissä. Työ on niin hajanaista. En ole osannut rauhoittua siihen, en hahmota sen ääriviivoja. Huomenna on paloharjoitus. Annan ohjausryhmälle ohjeita. Opetan kaksi kokonaisuutta. Viime yönä näin unta, että minun piti mennä pitämään esitelmää valtioneuvoston kansliaan. En ollut valmistellut sitä vielä ollenkaan ja yksi ilta oli enää aikaa. Mietin esitysgrafiikasta lukemiani ohjeita siitä miten dialle asetellaan tyylikkäästi vain aivan olennaisin.
Aamulla olin helpottunut, kun tajusin, että edessä on vain pari vähän kevyemmällä kädellä suunniteltua oppituntia...
Huomenna töiden jälkeen lähdemme mökille.
Se tuntuu taivaalliselta.
Aion istua siellä ja imeä itseeni tuulta, vettä ja avaraa maisemaa.
lauantai 15. elokuuta 2009
Maailmankuva
Neljävuotiaan kysymyksiä viime päiviltä.
I
Miksi maa näyttää niin tasaselta, vaikka se on pallo?
II
Miten maat pysyy paikallaan?
Miten ne ei täytä niitten alla olevia maita?
III
Miten maa tehtiin?
I
Miksi maa näyttää niin tasaselta, vaikka se on pallo?
II
Miten maat pysyy paikallaan?
Miten ne ei täytä niitten alla olevia maita?
III
Miten maa tehtiin?
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Päiväkoti II
Pieneni osaa sanoa päiväkodissa,
kun hänellä on ikävä.
"Äiti!" hän sanoo.
Sitten hän hymyilee leveästi, kun
hoitaja kertoo äidin tulevan
iltapäivällä hakemaan.
Onneksi hänen päivärepussaan
on jo tämä sanojen voima.
Hänellä on joitakin sanayhdistelmiä:
En nää, hän sanoo, kun jotakin puheena olevaa ei ole näköpiirissä.
Muuten hän saa yksittäisillä sanoillaan jaettua kanssamme olennaisimman.
kun hänellä on ikävä.
"Äiti!" hän sanoo.
Sitten hän hymyilee leveästi, kun
hoitaja kertoo äidin tulevan
iltapäivällä hakemaan.
Onneksi hänen päivärepussaan
on jo tämä sanojen voima.
Hänellä on joitakin sanayhdistelmiä:
En nää, hän sanoo, kun jotakin puheena olevaa ei ole näköpiirissä.
Muuten hän saa yksittäisillä sanoillaan jaettua kanssamme olennaisimman.
maanantai 3. elokuuta 2009
Päiväkoti
Haen pienintä päiväkodista.
Astun huoneeseen.
Kaikkialla on aivan hiljaista.
Pari askelta lisää.
Hän istuu pöydän ääressä
lautasella leipää ja kurkkupaloja.
Kaksi muuta lasta ja hoitaja ovat
siinä ympärillä.
Pieni on vähän hämmästyneen ja
vakavan näköinen.
Hänen hiuksensa korostuvat
vastavaloon.
On melkein kuin hän ei ihan
muistaisi mitä tarkoittaa, kun
äiti ilmestyy päiväkotiin.
On loman jälkeen ensimmäinen päivä.
Toisena päivänä on jo tutunpaa,
enemmän leikkiä ja sanoja.
Hän näkee minut kaukaa
ja sähköistyy.
Hän juoksee minua vastaan,
tempaan hänet syliin,
Mennään, mennään, hän sanoo.
Astun huoneeseen.
Kaikkialla on aivan hiljaista.
Pari askelta lisää.
Hän istuu pöydän ääressä
lautasella leipää ja kurkkupaloja.
Kaksi muuta lasta ja hoitaja ovat
siinä ympärillä.
Pieni on vähän hämmästyneen ja
vakavan näköinen.
Hänen hiuksensa korostuvat
vastavaloon.
On melkein kuin hän ei ihan
muistaisi mitä tarkoittaa, kun
äiti ilmestyy päiväkotiin.
On loman jälkeen ensimmäinen päivä.
Toisena päivänä on jo tutunpaa,
enemmän leikkiä ja sanoja.
Hän näkee minut kaukaa
ja sähköistyy.
Hän juoksee minua vastaan,
tempaan hänet syliin,
Mennään, mennään, hän sanoo.
Elokuu täällä
Minulla on kukkia jokaisella pöydällä.
On vielä melkein siistiä.
Jääkaappi on täynnä syötävää.
Juhlista on lämmin mieli.
Talo oli täynnä ystäviä.
Siinä samassa oli loman päätös, ja
tämä päivä on syyskauden alku keskellä kesää.
Koulut alkavat tänä vuonna minulla aikaisin, tyttärellä myöhään.
Jätin pojat päiväkotiin haikein mielin.
Aloitin suunnittelutyöt.
Tytär on naapurissa kylässä.
Työpöytä, jota en saanut kesän aikana loppuun asti siivottua,
pursuaa taas kirjoja, papereita ja mappeja.
On paljon opeteltavaa työssä ja työotteessa,
rajaamisessa.
Ovat saaneet päiväkodissa välipalan syötyä.
Minä suljen työt kansiinsa.
Haen ilot ilokseni.
On vielä melkein siistiä.
Jääkaappi on täynnä syötävää.
Juhlista on lämmin mieli.
Talo oli täynnä ystäviä.
Siinä samassa oli loman päätös, ja
tämä päivä on syyskauden alku keskellä kesää.
Koulut alkavat tänä vuonna minulla aikaisin, tyttärellä myöhään.
Jätin pojat päiväkotiin haikein mielin.
Aloitin suunnittelutyöt.
Tytär on naapurissa kylässä.
Työpöytä, jota en saanut kesän aikana loppuun asti siivottua,
pursuaa taas kirjoja, papereita ja mappeja.
On paljon opeteltavaa työssä ja työotteessa,
rajaamisessa.
Ovat saaneet päiväkodissa välipalan syötyä.
Minä suljen työt kansiinsa.
Haen ilot ilokseni.
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Onni osanani
valmistelen juhlia
ilmassa on paljon rakkautta
pienet sulkeutuvat puuhineen lastenhuoneen oven taakse
keskimmäinen antaa lahjan jo nyt
odottaminen olisi liian vaikeaa
parvekkeella on kaunista
metsä vastaa
aurinko on lämmittänyt kaiken valmiiksi
lapset leikkivät olevansa häämatkalla
minä tuon heille vettä, jossa on jääkuutioita
hotellin parvekeosastolle yksi
tyttären kanssa on mukavaa
hän jää avuksi, kun talo rauhoittuu lattioiden pesua varten
kaksi vartta heiluu, pesemme lattiat puoliksi
ajamme itsemme nurkkaan parvekkeelle
laitamme välipalaleivät sinne odottamaan
syömme niitä, kun lattiat kuivuvat
aamulla herään aikaisin - tämä on loman viimeinen arkipäivä -
juon aamuteen rauhassa, poimin mustikoita
menen tutulle kampaajalle kahdeksaksi
viereisestä kaupasta haen vielä joitain tärkeitä
vihko on täynnä suunnitelmia: tätä salaattia ja ehkä vielä tätä,
lempileivonnaisia, yhtä raikasta, yhtä rakasta, yhtä suklaata säästelemättä
ilmassa on paljon rakkautta
pienet sulkeutuvat puuhineen lastenhuoneen oven taakse
keskimmäinen antaa lahjan jo nyt
odottaminen olisi liian vaikeaa
parvekkeella on kaunista
metsä vastaa
aurinko on lämmittänyt kaiken valmiiksi
lapset leikkivät olevansa häämatkalla
minä tuon heille vettä, jossa on jääkuutioita
hotellin parvekeosastolle yksi
tyttären kanssa on mukavaa
hän jää avuksi, kun talo rauhoittuu lattioiden pesua varten
kaksi vartta heiluu, pesemme lattiat puoliksi
ajamme itsemme nurkkaan parvekkeelle
laitamme välipalaleivät sinne odottamaan
syömme niitä, kun lattiat kuivuvat
aamulla herään aikaisin - tämä on loman viimeinen arkipäivä -
juon aamuteen rauhassa, poimin mustikoita
menen tutulle kampaajalle kahdeksaksi
viereisestä kaupasta haen vielä joitain tärkeitä
vihko on täynnä suunnitelmia: tätä salaattia ja ehkä vielä tätä,
lempileivonnaisia, yhtä raikasta, yhtä rakasta, yhtä suklaata säästelemättä
torstai 30. heinäkuuta 2009
Kolme toivomusta
Jos saisin kolme toivomusta, sanoo esikoinen,
toivoisin
ensiksi, että nurmikolla kaikissa kohdissa, joissa ei vielä ole kukkia, olisi kukkia
toiseksi, että saisin oman koiran
kolmanneksi, että osaisin lentää ja osaisin taikoa, olisin niinkuin keiju.
Sitten voisin taikoa, että olisi aina kesä
ja saisin lisää toivomuksia.
toivoisin
ensiksi, että nurmikolla kaikissa kohdissa, joissa ei vielä ole kukkia, olisi kukkia
toiseksi, että saisin oman koiran
kolmanneksi, että osaisin lentää ja osaisin taikoa, olisin niinkuin keiju.
Sitten voisin taikoa, että olisi aina kesä
ja saisin lisää toivomuksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)