Haen pienintä päiväkodista.
Astun huoneeseen.
Kaikkialla on aivan hiljaista.
Pari askelta lisää.
Hän istuu pöydän ääressä
lautasella leipää ja kurkkupaloja.
Kaksi muuta lasta ja hoitaja ovat
siinä ympärillä.
Pieni on vähän hämmästyneen ja
vakavan näköinen.
Hänen hiuksensa korostuvat
vastavaloon.
On melkein kuin hän ei ihan
muistaisi mitä tarkoittaa, kun
äiti ilmestyy päiväkotiin.
On loman jälkeen ensimmäinen päivä.
Toisena päivänä on jo tutunpaa,
enemmän leikkiä ja sanoja.
Hän näkee minut kaukaa
ja sähköistyy.
Hän juoksee minua vastaan,
tempaan hänet syliin,
Mennään, mennään, hän sanoo.
3 kommenttia:
Ihanasti kirjoitat :).
Löysin vasta blogisi ja ihastuin kovin. =) Tätä luen jatkossakin.
~Sanja~
Kiitos, Elina! Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan, Sanja. Sinulla näytti olevan suojattu blogger id. Pidätkö itse blogia jossakin?
Lähetä kommentti