viileys ihossa, talven kutina
Auton akku tyhjenee, yönylisenä rakkaani lähtee matkalle,
auto ja mies jättävät minut samaan aikaan
Näen itseni kulkemassa pakkasessa, laskemassa minuutteja,
jäämässä bussista, soittamassa päiväkotiin...
Olen tyhjä, kuuntelen laulua, jossa on surumielistä huutoa
olen päänsärkyinen ja ärtyisä, mutta en provosoi itseäni enempää
Rauhoitan ja hoivaan, muistan, että on ulottuvuuksia,
vaikka pelkään ja olen irrallinen ja vaikka niin, myös toisin
On punaisia lintuja, on hiljaisuutta, musiikkia, sanoja
varmaan kestän vähän hälinääkin, kiirettä, vastuuta
Tänään yksi vastoinkäyminen suojelee minua toiselta
ja jotenkin kummasti otan sen alusta lähtien levollisesti
En nyt valoisasti sentään, mutta jotenkin niin, että näitä päiviä tulee
aina, hallitsematta, muistitikut unohtuvat, auto jäätyy kiinni,
joku huomauttaa puuttuvista yksityiskohdista
Sain elää
Oli valo, oli rakkautta, oli hetki hiljaisuutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti