Neljäs sairauspäivä alkaa olla takana,
eikä flunssa vieläkään suostu hellittämään.
Minusta tuntuu kuin olisin pudonnut aikataskuun
jossa kaikki lyö tyhjää, aikomukset ja suunnitelmat
ovat lakanneet, televisiosta tulee jotain, eikä ole niin
väliä mitä, poljen paikallaan, odotan milloin
reuna alkaa kantaa jalkojen alla.
2 kommenttia:
Voi, itku. Toivottavasti aikataskun reunan takaa valo pian jo kurkkii luoksesi....
Paranemisterveinen♥
Harmi juttu... toivotaan, että pian voitat tauti pahasen....
Lähetä kommentti