En oikein kuule.
On niin paljon hälyä.
Tuulet helistävät kelloja,
keinu pysyy liikkeessä.
On vähän kuin sivu olisi kääntynyt.
Kevätpuoli: uusi aika.
Tarpeeksi yhtä, nyt toisen vuoro.
Askeleita, liikettä, ajatuksia,
vangitsevia ajatuksia.
Niiden keskellä en oikein kuule,
en vielä, mutta toivon:
ne asettuvat, minä opin
tai tuuli kääntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti