- Matti Esko Inhimillisessä tekijässä
Tänään istuin kolme tuntia virallisessa tilaisuudessa.
Käytän puheenvuoron, tarkalla ja tehokkaalla kirjakielellä.
Illalla kuuntelen Matti Eskon savolaissävytteistä puhetta
ja ajattelen, että se on sielun hoitoa.
On murrekielen ikävä.
Kuulen murretta missään kovin vähän (täällä yleiskielen kyllästämässä etelässä). Onkohan jossaen savonmuan Heli Laaksonen?
***
Tunnilla kesken asian selittämisen huomaan, etten nää kenelle puhun
ja puhun tottumuksesta, koskettamatta aihetta, tuntematta ketään kunnolla. Havainto tekee minut tyytymättömäksi. Yritän palauttaa ajatuksen ja puheen toistensa syleilyyn, yritän selittää niin, että kuulijan olisi mahdollista ymmärtää, yritän jaksottaa, etsin ajatuksia herättävän esimerkin, tauotan sopivasti tehtävillä.
Siltä jää vähän ontto ja etäinen olo. Mielessäni teen jo hyvästiä. Kaksi tapaamista vielä, sitten nämä kasvot katoavat ja tulevat tilalle uudet, yhtä tuntemattomat, joista liian monet jäävät merkityksettömiksi.
Osa opiskelijoista tulee tutuiksi.
Kakkoskurssilla alkaa ilo! Ja kohta se alkaa :-).
***
Sain Maijulta tunnustuksen tai oikeastaan kaksi samalla kertaa. Laitan tähän näkyviin tämän toisen. Se toinen oli The stylish blogger -tunnustus. Ideaan kuuluisi jatkaa eteenpäin ja kertoa seitsemän asiaa, mutta taisin tehdä niin jo tuossa hetki sitten, joten tällä kertaa vain lähetän lämpimät kiitokset Männikölle (joka on tietysti heti kuusikon vieressä :-)).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti