Kirjahyllyn vieressä ennen ikkunaa oli verhoton nurkkaus.
Oli puhuttu, että siihen etsittäisiin jotain uutta.
Minulla on kaapissa käyttämättömiä verhoja,
mutta ei niistä mikään juuri siihen sopinut.
Silti sopivan etsiminen ja valitseminen kaupassa ei sekään tuntunut houkuttelevalta. Minä pidän enemmän siitä, mikä jo on.
Lastenhuoneen vauvatavaroiden joukosta löysin kudotun kantoliinan, joka jäi aikanaan aika vähälle käytölle, kun kannoin trikoisella.
En ole halunnut luopua siitä, koska se on niin kaunis.
Kokeilin saisinko sen ripustettua verhoksi.
Pienellä taittelemisella kantoliinan raidat koristavat nyt hyllyn pielustaa.
Voisihan sen leikata ja ommella helmat sopivaan muotoon,
mutta pidän siitä näin. Ehkä pidän ajatuksesta, että sen voisi milloin tahansa ottaa alas ja kietoa siihen pienen, jos joku tarvitsisi lämpöä ja syliä.
En osaa selittää, miten hyvältä tuntuu katsoa:
punaista, violettia, vihreää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti