Pieni havainto ensimmäisen lomaviikon jälkeen: kun lapset ovat kaikki paljon kotona, he löytävät toisensa leikkikavereina paremmin, kuin muualla vietettyjen päivien jälkeisinä, lyhyinä iltoina.
Keskimmäinen ja esikoinen leikkivät, että keskimmäisen jalka oli kipeä. Esikoinen hoivasi häntä tunnollisesti. Potilaan "huone" oli kukkia myöten sisustettu ja tehty mahdollisimman mukavaksi...
Poikasilla on myös löytynyt yhteistä leikkiä. Heidän leikkinsä näyttää möyryämiseltä, nujuamiselta ja riehumiselta. Tärkeintä lienee, että on hauskaa. Jonkinlainen legorakenteluleikkikin oli tänään vireillä.
Aluksi pelkäsin, että lomasta tulee pelkkää riitelyä, kun poikasilla sosiaaliset taidot jo riittävät myös toinen toistensa ärsyttämiseen. Onneksi näköjään myös leikkin ja yhteiseen hauskanpitoon.
Esikoinen oli tänään vanhan kodin kaverin luona kylässä. Tuntuu hyvältä, että yhteys on säilynyt, vaikka tapaamisia on harvemmin.
2 kommenttia:
Kuulostaa hyvältä! Ja edelleen nautin kovasti kirjoitustyylistäsi!
Kiitos! Hauska kuulla :-).
Lähetä kommentti