Ylityökielto ei pure yksittäisiin ylipitkiin päiviin. Tänään töitä oli paljon, vastoinkäymistäkin, itsepäisen tiedoston elvyttelyä - mutta corrupt se on, ei voi mitään. Silti tuntuu, että on ollut aikaa. On ollut aikaa iloita pienten poikien sydämestä kumpuavasta naurusta aamupalapöydässä. On ollut aikaa suunnitella tyttären kanssa oman unelmahuoneen sisustusta. On ollut aikaa kuunnella ehkä maailman hellyttävintä tulkintaa laulusta "ihahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa"... Esittäjä oli erittäin innostunut saamastaan huomiosta, eikä ketään haitannut että artikulaatiossa oli pieniä epäselvyyksiä. On ollut täydesti se aika, mikä on ollut. Ja työaika on ollut lisäksi, ihan hyvää sekin.
Yöksi menen nukkumaan uteliaana.
Pikkuisin pikkuinen elää muutosten aikaa unirutiineissaan.
Odotan, milloin tulee yö, jonka saan nukkua heräämättä aamuun.
Kuinka pian päättyvät elämäni vauvayövuorot? Heräilevien pikkuisteni kanssa onkin kasassa reippaasti päälle kuusi vuotta säännöllistä yöhoivaa (ei tosin yhteen menoon).
Ehkä jo tänä yötä :)...
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti