Sivut

maanantai 2. marraskuuta 2009

Pohdintoja stressistä

Minulle stressi on huolestuneisuutta.
Sen vastakohtana on luottamus.

Tekeminen vähentää huolestumista.
Siksi tekemättömyys voi olla stressaavaa.

Katve tekemisen määrässä herttää huolen:
näin ei voi olla,
olenko unohtanut jotakin?

Minä tahansa hetkenä saattaa paljastua jotakin, jota minun olisi pitänyt ymmärtää hoitaa
nyt, kun on hiljaista, eikä mikään tekeminen näytä välttämättömältä.

5 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Stressi ja huolestuneisuus kuuluvat aika usein yhteen, mutta kovin hyvä liitto se ei ole. Ystäväsi tapa kuumeilla stressi pois on kai aika tehokas, mutta jotenkin pitäisi kyllä oppia tekemään raja tyän ja vapaan välille ilman sairastumista. Osata olla armollinen myös itselleen?

Marikki Kuusi kirjoitti...

Yritinkin hänelle sanoa, että olisi parempi, jos ei tarvitsisi kuumetta saadakseen levätä - vaan osaisi tehdä sen joka tapauksessa. Enpä tiedä osaanko itsekään...

Celia kirjoitti...

"Minulle stressi on huolestuneisuutta.
Sen vastakohtana on luottamus."

Oi, niin totta. Olet osannut kirjata viimeaikaiset ajatuksenpätkäni kahteen riviin. Tekemättömyys on stressaavaa, mutta niin on tietämättömyyskin. Stressaan, jos en tiedä, miten asiat ovat oikeasti.

Mahdollisimman stressittömiä aikoja sinne kuusen juurelle. :)

Celia kirjoitti...

P.S. Haluan lainata sanojasi myös omaan blogiini. Kerrothan, jos se ei sovikaan sinulle niin tiedän poistaa osuutesi. :)

Marikki Kuusi kirjoitti...

Toki se sopii! Vuorovaikutus ajatusten välillä on tässä jutussa minusta jujuna :-).