Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste oppiminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oppiminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. marraskuuta 2011

yksin ei voi ajatella
on ajateltava aukealla

kun muodoton hahmo nousee tuulen mukana ilmaan
on oltava joku, joka sieppaa sen lennosta 
ja katsoo sitä avoimesti, hymyillen

aukean reunat täyttyvät läsnäolosta
ne jotka oliva ennen minua ja minun kanssani 
ovat minussa:
en voisi ajatella yksin

jos olen onnekas,
joku katsoo minua rohkaisevasti silmiin,
ideat avautuvat minussa,

mutta en se ole
vain minä


maanantai 28. helmikuuta 2011

Ajattelin eilen, että kirjoitan aamulla jotakin...

Älä koskaan istu alas kirjoittamaan, jos et tiedä, mitä aiot kirjoittaa.
- Kenneth Atchity teoksessa A Writer's Time

Aikominen on unelmoinnista seuraava askel.

Aikomukset, jotka toteutuvat ovat suunnitelmia.


Jos aion sen, minkä teen,
aikominen itsessään voi olla tekemisen palveluksessa.
Aikominen luo mielessä valmiuden tekemiseen
ja huomaamattani virityn siihen, mitä tulisi tehdä.
Jokin minussa valmistelee ja kuplii,
raivaa risuja polulta
niin, että aloittaminen muuttuu helpommaksi.

Atchity ehdottaa, että kirjoittajan pitäisi aina lopettaa kirjoittaminen luomalla aikomus siitä, mitä hän seuraavan kerran kirjoittaessaan aikoo tehdä. Näin hänen mielensä saa mahdollisuuden valmistautumiseen, luovien ideoiden keräämiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Kun aikomisen ja tekemisen välillä on aikaa, huonoimmat ideat ehtivät nousta ja lakastua. Tietoisen tekemisen vaiheessa on sitten mahdollista tarttua niihin vähän lupaavampiin ratkaisuihin.

En ole koskaan käyttänyt aikomista Atchityn kuvaamaan tapaan - hyvin tietoisesti.
Petyn, jos en tee aikomaani. Niinpä olen joskus myös ajatellut, että paras tapa tehdä asioita olisi aikomatta, ajan virrassa purjehtien, tarttuen siihen, mikä kulloinkin käsille tarjoutuu, sitomatta itseään ennalta mihinkään suunnitelmaan, luottaen, että kaikki välttämätön tulee kuitenkin viimekädessä tehdyksi.
Toisaalta ajan hallinta ja suunnittelu on työssäni keskeistä. Suunnittelen työkseni toisten aikaa. Siinä yhteydessä näen, että on oltava rakenteita, tehtäviä, määräpäiviä; airoja, jotka työntävät veneen liikkeeseen ja oikeaan suuntaan.

Tavoitteellisuus edellyttää aikomista.
Sopiva määrä tavoitteellisuutta virittää liikettä ja tuo elämäniloa.
Minulle ei tee hyvää aikoa paljon ja tehdä vähän.
Olisi ymmärrettävä aikoa sopivasti.
Ehkä siihenkin kätkeytyy taito, jota voin opetella.
Ajatella tekevänsä ensisijaisti sen, minkä haluaakin tehdä ja silloin, kun on sille sopiva aika.

Aion opetella aikomista
(ja olla lempeä, jos en heti osaa).

torstai 13. tammikuuta 2011

Miksi ihmisen pitäisi tehdä (joskus) vaikeita asioita?

1. Asioiden itsensä vuoksi. Jos kaikki vaikea rajautuu pois, piiri jää pieneksi.

2. Oppimisen vuoksi. Uusi tuntuu aina aluksi vähän vaikealta. On mahdotonta oppia, jos ei uskalla nähdä itsessään puutetta, ei-vielä-osaamista, kehittymisen tarvetta.

3. Onnistumisesta yllättymisen ja onnistumisen ilon vuoksi.

4. Onnellisuuden vuoksi: onnellisuus asuu kasvun ilmapiirissä.

5. Herättelyn vuoksi, latteasta (itse-)tyytyväisyydestä irrottautumisen vuoksi, liikkeen säilymisen vuoksi.

6. Opettajan tulisi tehdä vaikeita asioita opettamisen vuoksi, jotta hän muistaisi miten pelottavaa ja huikeaa on yrittää astua uudelle maaperälle tai kirjoittaa ensimmäisiä kirjaimia. Vanhemman lastensa vuoksi. Johtajan alaistensa vuoksi. Asiantuntijan noviisien vuoksi.

7. Hermosolujen joustavuuden säilyttämisen vuoksi.

8. Nöyryyden vuoksi. Maailman valtavuuden vuoksi. Tiedon ja taidon valtamerien vuoksi.

9. Pakon ja välttämättömyyyden vuoksi.

Väistätkö sinä vaikeaa vai houkuttaako haaste ja vetää puoleensa?

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Voipha se olla niinnii...

Esikoinen oli keskustellut kaverinsa kanssa Suomen eri heimoista.
Kaveri oli tehnyt havainnon, että Pohjanmaalla sanotaan "Menkääs lapset siitä autohon" suoraan ja napakasti, vaikka ei oltaisikaan vihaisia. Pohjanmaalla sanotaan asiat juuri niin kuin ne on, hän selitti.
Esikoinen pohti sitten savolaisia sukujuuriaan ja minä ehdotin, että savossa sama sanottaisiin näin: "Alakakeehan työ lapsettii siitä vonkaelemmaa ihteenne aatolle päen, että piästäis tästä hilijalleen lähtemmää." Tämä aiheutti kuulijoissa yleistä huvittuneisuutta.