lauantai 13. marraskuuta 2010

Sata lasta

Aamupalapöydässä pienin pettyy jostakin ja parkuu surkeana lattialla.
Keskimmäinen pohtii rauhallisella äänellä:
Äiti, jos jollain olis sata lasta...
jos ne kaikki olisi aika kitiseväisiä...
sit ei kyllä varmaan selviäis...
Asiat mittasuhteisiinsa siis.

2 kommenttia:

aurinko ja kuu kirjoitti...

Sata lasta olisikin aika paljon... Kolme tuntuu minusta juuri sopivalta. Jos mies olisi enemmän kotona, voisin haluta neljännen...mutta koira meille kyllä tulee. Ehkä ensi syksynä :)
Ihania juttuja lapsiperheen elämästä. Tuo tyttäresi vlienselvittely kuulosti niin tutulta. Meilläkin on opeteltu itse sanomaan..pitämään puolensa. Olen niin ylpeä, kun kuulen tyttäreni reagoineen epäreiluuteen tai toisten seläntakana puhumiseen ...

Marikki kirjoitti...

Kolme tuntuu tosiaan aika mukavalta. Parkujen määräkin pysyy kohtuudessa :-), vaikka hetkittäin kieltämättä... Meilläkin olisi koira, jos en olisi sille (hänelle) allerginen. Onneksi koirallani on ollut hyvä koti minun jälkeenikin. Hän elää tällä hetkellä varmaan viimeistä vuottaan, on jo ihan vanha 18-vuotias muistaakseni.

On tosiaan aivan ihanaa huomata lapsella elämässä tarpeellisia taitoja. Erityisesti siinä mielessä, etten usko itselläni olleen vastaavia samanikäisenä. Aika neuvoton olin mitään juttuja selvittämään kenenkään kanssa... Aikuisena sitten olen opetellut :-)