tiistai 9. marraskuuta 2010

What do you do for fun?

Eikö olenkin kummaa, että jotkut asiat ovat innostavia, rentouttavia ja hauskoja ihan luonnostaan ja ponnistelematta. Sitten taas toisen asiat ovat sellaisia, että niiden olettaisi olevan hauskoja, kuulee olevan toisille tosi hauskoja, mutta jotka eivät kuitenkaan sytytä omalla kohdalla niin helposti ja luontevasti?

Lapsilla ei ole vielä vahvoja käsityksiä siitä, mitä asioita yleisesti pidetään hauskoina ja rentouttavina. Heissä näen selvästi sen, miten sisäinen motivaatio ja kiinnostuneisuus ohjaa kutakin puuhastelemaan itselle innostavien ja palkitsevien asioiden kimpussa.

Omalla kohdallani tilanne on vaikeampi. Saatan olla vieraantunut siitä, mikä minulle on luonnostaan hauskaa ja ohjautua sen pohjalta, minkä oletan olevan hauskaa. Minulla on kerrankin aikaa, kun nyt olen sairauslomalla.
Voin tehdä asioita, joita haluan tehdä (tietyissä rajoissa). Etukäteen ajattelin, että kun olen toipumassa kotona ja mahdollisesti liikkuminen on aluksi hankalaa, niin haluan katsoa elokuvia. En ole pitkiin pitkiin aikoihin voinut katsoa rauhassa elokuvia. Nyt olen katsonut jo useamman ja huomaan, että eivät ne sytytä minua sellaisella tavalla, jota odotin.

Olen lukemassa Gretchen Rubinin kirjaa The Happiness Project. Gretchen kirjoittaa omia kokemuksiaan tästä samasta asiasta. On asioita, jotka voisivat olla innostavia, kiinnostavia ja hauskoja - ja ovatkin sitä jossain määrin - mutta jotka eivät välttämättä ole niitä, joista itse innostuu sillä välittömimmällä ja luontevimmalla tavalla. Minusta kuulostaa hienolta, jos joku kertoo blogissaan viettäneensä iltaa hyvää elokuvaa katsellen. On helppo ajatella, että haluaisin olla sellainen ihminen, joka on kiinnostunut hyvistä elokuvista ja tietynylaisesta kirjallisuudesta...

Voi olla vaikea hyväksyä omalla kohdalla, että kertakaikkiaan nyt vain on niin, että ne juuri tietynlaiset jutut sytyttävät eniten, vaikka niitä kiinnostuksenkohteita ei ehkä ole osannut nimetä tai arvostaa samalla tavalla.
Toisaalta voi myös olla, että nämä jutut ovat jääneet asiallisen työkeskeisen elämän ja ajanpuutteen jalkoihin ja uinuvat jossakin vallan tunnistamattomina.

Kun itse rupesin miettimään omian luontaisia hauskuuden lähteitäni, löi pääni vähän aikaa aivan tyhjää. Sitten aloin vähitellen saada langanpäästä kiinni. Haastattelin myös perheenjäseniä aiheesta. Tässä vähän tuloksia:

Kuopus jäi vielä vähän sanattomaksi, mutta nämä ainakin: 
- keinuminen
- kukkien kasteleminen mökillä

Keskimmäinen:
- pikkuveljen kanssa uusilla synttärilahja-autoilla leikkiminen
- legoilla rakenteleminen
- piirtäminen

Esikoinen:
- voimistelu ja tanssiminen
- päättelytehtävien miettiminen
- askartelu
- eläimet
- esittäminen
- joskus lukeminen

Mieheni 9 -vuotiaana:
- legoilu
- pallopelit
- matkustaminen
- urheilun katsominen

ja sama mies vähän myöhemmin:
- huumorin viljely omassa blogiverkostossa
- luennointi
- perheen kanssa höpsöttely
- pallopelit ja pallopelien katsominen
- matkustaminen
- pienet remonttipuuhat (= isojen legoja) 

Marikki
- tiedon hakeminen, lukeminen
- hyvät lastenkirjat
- luovis sanoilla, äänellä, keholla, kuvilla tms.
   (tätä ovat esim. hyvän kirjan lukeminen dramaattisesti ääneen, valokuvakansion kokoaminen, kollaasikuvitus kalenterin kanteen tai sanojen järjesteleminen kokemusta kuvatessa...)
- lasten kanssa keskusteleminen
- vauvojen naurattaminen
- silittely ja sylittely

Mikä sinusta on hauskaa?

4 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Jaa, olipa hassun vaikea kysymys...? Huomaan, että elämäni taitaa olla aika urautunutta ja samanlaista päivästä toiseen, enkä varsinaisesti ehkä tee mitään "hauskaa". No, tässä lempiasioitani:

- luonnossa kulkeminen ja sen katselu, ihailu. Varsinkin kivet, jäkälät ja sammaleet, vanhat puut, kuivuneet harmaat puunkappaleet, kallio.
- valokuvaus, varsinkin luonnon, mm. lähikuvat, luonnon pienet yksityiskohdat, maisemat
- sängyssä syöminen ja lukeminen, joskus punaviinilasin kera
- "henkisten", rauhoittavien ja tyynnyttävien kirjojen lukeminen
- graafinen suunnittelu, joskus
- ongelmanratkaisu, esim. koodin avaaminen ja muokkaaminen, onnistuminen
- halonhakkuu, joskus
- kynttilän ja elävän tulen katsominen, hämärässä olo
- juokseminen, hiihto, lumikenkäily, kävely

Jaa, siinä nyt ensin mieleen tulleet.

Marikki kirjoitti...

Niin, eikö ole kummaa, että hauskat asiat saattavat olla itseltä piilossa. Minulla aivan ilmeisin ilontuojani pysyi aluksi vallan nimeämättömänä, mutta nyt kun tajusin sen, voin alkaa tehdä sille tietoisesti tilaa.

Tuossa kirjassa, jota luen oli tästäkin: että monet ilot ovat sellaisia että ne ovat parhaita joko kertaluonteisesti tai sitten rutiininomaisesti, päivittäin nautittuina. Sinä olet varmaan löytänyt jotain päivittäisten ilojen tiestä :-).

mm kirjoitti...

Tämä on niin mielenkiintoinen kysymys, että mietin sitä ajan kanssa.

"Saatan olla vieraantunut siitä, mikä minulle on luonnostaan hauskaa ja ohjautua sen pohjalta, minkä oletan olevan hauskaa."

Olen tätä jo vähän kokenut täällä blogimaailmassa. Varmaan se tarkoittaa sitä, että haluaisin olla jonkinlainen Toinen, joka on muodostunut monista täällä olevista ihmisistä, joiden ajatuksia olen ihaillut ja heidän kokemuksistaan oppinut. Ehkä on hyvä saada kokeilla, onko asia todella niin. Parasta varmaan olisi, jos pystyisi ottamaan toisilta virikkeitä ja sitten muodostamaan niistä omanlaisensa version.

Marikki kirjoitti...

Mm: tästähän voisi poimia vaikka jonkinlaisen meemintapaisen omaan blogiin. Olisi mukava kuulla, mitä ihmiset pitävät tällä tavalla luonnostaan iloa tuovina asioina. Luulen, että listat olisivat aika yksilöllisiä.