keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kuinka riidellään rakentavasti... ihmissuhdeoppeja käytännössä :-)

Esikoinen oli pahoittanut mielensä kaverin käyttäytymisestä.
Tilanne toistui aika monta kertaa ja siinä oli selvästi esikoista kohtaan epäreiluja piirteitä.
Esimerkiksi kaveri sopi menemisiä muiden kanssa, vaikka oli aamulla sopinut tyttären kanssa tulevansa meille.

Mietimme tyttären kanssa mitä tehdä.
Sanoin hänelle, että olisi hyvä jotenkin saada sanotuksi, että tällainen kohtelu harmittaa ja tuo pahaa mieltä.
Ja että olisi hyvä saada samalla kertaa sanotuksi myös se, että kaveri on tyttärelle tärkeä ja että hän haluaisi yhteisten leikkien jatkuvan.

Tytär sanoi kaverille, että hänellä on asiaa.
Ja odotti yli viikon, että kaverille tuli sopiva tilaisuus tavata rauhassa. Tässä ajassa kaveri oli tullut uteliaaksi siitä, mitä tämä asia voi olla, jota ei voi kertoa koulun pihalla eikä puhelimessa.

Vihdoin tapaaminen järjestyi meidän pihalla. 
Tytär johdatti aiheeseen: Minulla on kaksi asiaa ja on tärkeää, että kuuntelet ne molemmat, ettet vahingossa hermostu heti ensimmäisestä... Hän selitti selvästi pari näistä tilanteista, jotka häntä olivat loukanneet. Hän ei oikein ollut saanut asetettua rajoja omalla äänellään, joten hän otti äidin avuksi: Äiti sanoi, että minun pitää sanoa sinulle, ettei minulle sovi, että minua kohdellaan tällä tavalla. Sitten hän oli kertonut asian toisen puolen: sen että toinen on tärkeä ja rakas ystävä.

Loppuillan leikit jatkuivat mukavissa merkeissä.
Ja tytär oli ilmeisen ylpeä siitä, että oli onnistunut ottamaan vaikean asian esille.
Olen minäkin ylpeä :-) ja onnittelen!

3 kommenttia:

mm kirjoitti...

On varmaan mielenkiintoista nähdä, mikä hänestä tulee isona. Rauhanneuvottelija, poliitikko,...
Ihmissuhdetaidot ovat kyllä melkoiset.

Marikki kirjoitti...

Samaa mieltä. Muuten ei tulisi ehkä mieleenkään edes opastaa häntä oivalluksilla, joita itse on tehnyt ehkä noin kymmenen avioliittovuoden kohdalla :-) (siis tuosta että usein vaikean tunteen takana on myös jokin oma tarve tai se, että toinen on tärkeä ja että se saattaa kannattaa kertoa samassa asiayhteydessä...)

Tällä lapsella on näitä taitoja ollut ihan syntymävalmiutena. Hän on kovin tarkka havaitsemaan sosiaalisten tilanteiden piirteitä ja ihmisten tunteita ja vuorovaikutuksen sävyjä jne. Mahtavaa havainnoida. Toivon, että saan käydä hänen kanssaan vielä erittäin kiinnostavia keskusteluja elämän mittaan :-).

Celia kirjoitti...

Lapset ovat ihmeellisiä :) Alakoululainen tyttäresikin hoitaa ihmissuhteita suvereenisti. Sepä ei onnistu ihan kaikilta aikuisiltakaan.