perjantai 26. marraskuuta 2010

Kohtuullistamista ja nautiskelua

Istun olohuoneessani ja nautin kaikesta mitä, minulla on.
Olen tänään siivonnut. Huone on parhaimmillaan.
On sellaista vanhaa, johon olen kiintynyt ja sellaista uutta, johon tiedän kiintyväni.
Tuikkukynttilän lyhty on ripustettu ikkunaan. Lyhty on ainoani ja sen ovat mies ja tytär joskus kauan sitten yhdessä valinneet.
Rakastan keittiön lamppua ja sen tuomaa tunnelmaa. Muistan, kuinka näimme sen miehen kanssa ollessamme toimittamassa ihan muuta. Ja että se oli meille silloin vähän kallis, mutta olimme yksimielisiä.

Tänään lampun valossa käytiin keskustelua.
Tyttären ystävä oli siivonnut äitinsä kanssa omaa vaatekaappiaan.
Kaappi oli tyhjentynyt. Liian pienet vaatteet oli siirretty pois.
- Mulla on enää kamalan vähän vaatteita, selittää ystävä. Mulla oli vaan jotain viidet tai kuudet farkut enää ja sit parit, jotka oli pesussa...
Tytär miettii omia vaatteitaan:
- Mulla on neljät farkut. Riittää ihan hyvin.


Olen myös lampun valossa koonnut erittäin salaisia joululahjasuunnitelmia.
Aamulla kirjasin joitakin lasten toiveita. Niitä oli kohtuullisesti, ei mitään kovin ihmeellistä.
Tänä vuonna olen siirtänyt lelukuvastot suoraan paperinkeräykseen.
En myöskään haluaisi viedä lapsia kauppakeskusten ja markettien ylitsevyöryvien leluvuorien ääreen.
Itseänikin haluaisin vähän suojella.

En kuitenkana ole mikään jouluminimalisti. Nautin lahjojen antamisesta ja ilon tuomisesta.
Otan itsekin mielelläni vastaan lahjoja, jos joku niitä sattuu minulle antamaan.
(Emme joudu painiskelemaan miltään suunnalta kohtuuttomien lahjatulvien alla, kuten jotkut ystäväni.)
Mutta - meillä on jo niin paljon. Emme tarvitse juurikaan enempää.
En haluaisi päätyä ostamaan yhtään käyttämättömäksi jäävää lelua tai peliä!
Siksi olen miettinyt lahjoja tarkkaan. Ostan lapsille lahjat myös isäni ja äitini puolesta. Myös toisen puolen isovanhemmat yleensä kysyvät minulta, mitä toivoisin lapsille ostettavan.
Niinpä olen miettinyt kaikkea, mitä lapseni tarvitsevat
ja sitä, mitä he eniten käyttävät ja mistä eniten iloitsisivat.
Ei ole helppo hahmottaa miten asiat loksahtavat sopivaan tasapainoon.

Olen kuitenkin ostanut jo vähän jotakin
- sellaista, mikä on ihan pikkuisen yleellistä, vaikka pohjimmiltaan aivan perustarpeellista ja välttämätöntä... Toivottavasti lapsenikin näkisivät sen pienen ihanuuden, jota olen näihin yrittänyt piilottaa ja osaisivat arvostaa sitä. Pelkään, että lahjakuvastoja ei pääse pakoon, vaan ne tulevat vastaan uudelleen sitten, kun joulun jälkeen vertaillaan, mitä ihmeellistä kukakin on saanut...
Toivon, että lapseni osaisivat arvostaa - hm... arvojamme - jonkinlaista kohtuullisuuuta ehkä hekin, sitä että tavarat ovat tärkeitä ja saavat käytössä tai ilon tuojina merkityksensä - eivätkä ne ole vain osa jatkuvaa kuluttamisen virtaa, kertakäyttöisiä ja aina vaihdettavissa toisiin samanlaisiin...

Minä olen onnellisempi, kun minulla on yksi tuikkulyhty, jota käytän ja johon olen kiintynyt.

6 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Ihana kirjoitus! Juuri samanlaisia ajatuksia kuluttamisesta kuin minullakin. Valitettavasti meillä lelukuvastot päätyivät lasten käsiin, harmittaa tosi paljon!

maiju kirjoitti...

Lelukirjat meilläkin menivät heti lehtikeräykseen kun posti ne tiputti laatikkoon. Samoilla ajatuksilla mennään kuin sinä lahjaa hankittaessa. Nyt kun omat tyttäret jo ovat aikuisia, mietin mitä he tarvitsevat kotiinsa ja tottakai jotain vanhemmilta herkkää ja lämpöä ja iloa. Pojalle, kotona asuvalle olen jo kirjan ja DVD boxin ostanut. Mutta jotain lämmintä vielä. Vaatimattomuus on ollut avainasema. Joulun yhdessäolo on tärekintä.

Vuorovettä kirjoitti...

Ihan samoin ajatellaan meillä. Materiaa on paljon, ihan liikaa ja sen sijaan, että se aiheuttaisi iloa, tulee pikemminkin ähky. Paras joululahja meidän perheelle olisi, jos saisimme raivattua vanhojakin pois. Uskon, että lapsetkin oppisivat arvostamaan sitä, ettei aikaa kulu etsimiseen, tavararöykkiöitä on kaikkialla. Näistä on meillä puhuttu paljon. Lelukuvastoista vielä: mies katseli ja kummasteli, miten loppuun oli jätetty toivomuslistalle tilaa. Yhdelle toivojalle oli varattu parikymmentä riviä. Huh, huh.

Marikki kirjoitti...

Elina: Meilläkin kävin niin viime vuonna. Havaintojeni mukaan tämä lisäsi joululahjatoivelistojen pituutta eksponentiaalisesti.

Maiju: Joululahja-ajatuksesi kuulostavat hyviltä. Ja on muutenkin mukava kuulla, että on muitakin jotka tämän saman kanssa tasapainottelevat :-).

Vuorovettä: Minä olen aloittanut jouluvalmistelut keräilemällä pois alta tavaraa, joka on käynyt tai käymässä tarpeettomaksi. Pitäisi varmaan olla vieläkin rohkeampi tässä suhteessa :-).
Lapset oppivat kaikesta, myös 20 rivin toivelistoista opitaan juttuja. Taidankin olla entistäkin tyytyväisempi siitä, että hävitin kuvastot :-).

Tasapaino on vaikea laji: heti kun ei kärsitä enää varsinaisesta puutteesta ja vähyydestä, aletaan kärsiä runsaudesta ja ylenmääräisyydestä :-). Lapsuuteeni kuuluivat sadut, joissa köyhä lapsi sai jouluna nuken tai jotain vastaavaa... Satujen tunnelmat taitavat olla aika kaukana monen nykylapsen joulutunnoista...

Linnea kirjoitti...

Olen ollut viikonloppuna vähän samoissa ajatuksissa.
Välttäkseni joulustressiä, olen hankkinut esikoisen lahjoja lukuunottamatta (netistä tilattavia iPod-tarvikkeita) kaikki lahjat valmiiksi perjantain ja eilisen aikana. Ai niin, äidilleni en keksinyt vielä mitään.
Olemme pyrkineet jo muutaman vuoden ajan kohtuullistamiseen lahjojen kanssa. Muutaman olen tehnyt itse, loppujen kanssa yritin pitää järjen kädessä.
Lelukuvastoajat ovat meillä jo onneksi ohi. Muistan kyllä niiden sietämättömän piinaavuuden. Lahjalistoista saattoi tulla niiden vaikutuksesta varsinaisia tilauslistoja.

Marikki kirjoitti...

Linnea: Olen tänän vuonna erityisen tyytyväinen juuri tuosta "tilauslista"-tuntuman puuttumisesta. Ainakaan toistaiseksi sellaista tuntua ei ole ollut. Pojat ovat vielä sen verran pieniä... He osaavat vielä olla tyytyväisiä - ja toivottavasti sitten iloitsevat joulunakin enemmän siitä yllätyksellisyydestä. Tytär on vanhempi ja mutta hänkin tuntuu tyytyväiseltä. Lahjalistalla oli Fazerin sinistä :-), toki muutakin.