Mieli on raskas ja keveä yhtä aikaa. Mies tulee aamulla kotiin. Hän lentää yön pois lämpimästä tänne kylmään, raikkaaseen, kauniiseen pimeään.
Minun pieneni nukkuvat kolmion kärjissä. Menen keskelle makaamaan. Joka suunnalta kuuluu tasainen hengitys. Vajoan, tulen samaksi.
Mieli on raskas ja keveä yhtä aikaa. Kuulostelen näppäinten ääniä. Haluaisin, että joku olisi vielä tässä, että voisin jatkaa keskustelua aamuun, olla vähän vielä irti konkreettisesta, ystävyyden luomassa poikkeustilassa. Kaleidoskoopista katsoisin vaihtuvia kuvioita. Onko siinä peili? Itsenikö näin?
Kävin siellä, minkä olen jättänyt taakse. Tapasin ihmisen, joka asuu minun kodissani nyt. Olin lämmössä ja puheen sorinassa. Kun astuin taikapiiristä ulos olin kipuun saakka haikea ja kuitenkin kummallisen vapaa, ikäänkuin minulla vain täällä olisi aivan täydesti tilaa kasvaa siksi, joksi olen tulossa, mutta jota en itsekään vielä tiedä. Miten minussa on jotain näin paljon tilaa tarvitsevaa, näin tummaa, näin vihreää, näin hidasta? Onko minussa jokin vakaa, onko minun oltava näin varma ja kuitenkin näin hauras, näin kovin rajoitettu?
Onko asetuttava avaralle, yksinäisyyden varjoon?
Ovatko vaihtoehdot näin rajatut: olla tänään se, mitä olen tänään? Eikö pitäisi jotain muuta? Eikö aina pitäisi - olla matkalla johonkin, jotain toista, jotain enemmän, jotain vähän juhlavampaa, ei näin arkista, näin sameaa, näin tavallista tai vähän outoa, poikkeavaa? Mutta että pohjia myöten asettua elämään juuri tätä minun omaa kohdalle sattunutta elämääni? En tiedä olenko koskaan kysynyt sitä itseltäni. En ole tullut suostuneeksi - syvältä, pohjia myöten.
Että ihan tavallinen elämä. Ei mitään erityistä.
Eikä tämä päivä mitään tulevaa varten,
jos hyvä elämä, niin ihan tässä, tänään vaikka.
lauantai 31. lokakuuta 2009
torstai 29. lokakuuta 2009
Jossain tuolla helpottaa
Lasken viikkoja kevyempään. Kolme.
Siinä on vähän petosta. Viisi ennemminkin, tai enemmän.
Lasken,
toivon pysähtymisiä ja päiväunia
ja sitä, että ehdin ja teen, ilman, että jonkin, minkä ehkä olen unohtaunut, tuntuu olevan kaatumaisillaan niskaan.
Katson kalenteria,
odotan, että siinä olisi tilaa aikoa ja suunnitella.
Olen väsynyt. Menen nukkumaan.
Kolme. Kolme. Sitten ainakin vähän jotakin toista.
Siinä on vähän petosta. Viisi ennemminkin, tai enemmän.
Lasken,
toivon pysähtymisiä ja päiväunia
ja sitä, että ehdin ja teen, ilman, että jonkin, minkä ehkä olen unohtaunut, tuntuu olevan kaatumaisillaan niskaan.
Katson kalenteria,
odotan, että siinä olisi tilaa aikoa ja suunnitella.
Olen väsynyt. Menen nukkumaan.
Kolme. Kolme. Sitten ainakin vähän jotakin toista.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Kaikki menee ihan hyvin II
On tiivistä. Avaan joskus blogin, mutta en oikein ehdi asettua kirjoittamiseen. Nytkin melkein kuin varastan vähän aikaa...
Edellisen postauksen jälkeen olen ottanut tietoisesti rennommin,
rajannut työtä, mennyt vähän matalammasta kohdasta aitaa.
Olisi ihana sanoa, että se ei ole haitannut mitään - mitä minä höpsö olenkaan ottanut paineita ja stressannut suotta, kaikki sujuu näinkin aivan yhtä hyvin, vain vähemmällä vaivalla...
Kaikki on mennyt ihan hyvin - siis kelvollisesti, tilanteista on selvitty, asiat on saatu jollain mallilla sujumaan...
mutta olen unohtanut yhtä sun toista, monistanut tarvittavia papereita viime tipassa tai tunnin aikana, myöhästynyt pari kertaa tunnilta, aloitellut muitakin vähän viiveellä ja sen sellaista.
Olisi jossain määrin rennompaa pitää tunteja, joita olen suunnitellut niin, että oikeastikin tiedän, mitä olen tekemässä. Mutta siihen menee paljon aikaa, enkä halua antaa sitä kaikkea.
Siispä tasapainottelen jatkossakin hallinnan ja kaooksen välillä.
Kaikki menee ihan hyvin.
Edellisen postauksen jälkeen olen ottanut tietoisesti rennommin,
rajannut työtä, mennyt vähän matalammasta kohdasta aitaa.
Olisi ihana sanoa, että se ei ole haitannut mitään - mitä minä höpsö olenkaan ottanut paineita ja stressannut suotta, kaikki sujuu näinkin aivan yhtä hyvin, vain vähemmällä vaivalla...
Kaikki on mennyt ihan hyvin - siis kelvollisesti, tilanteista on selvitty, asiat on saatu jollain mallilla sujumaan...
mutta olen unohtanut yhtä sun toista, monistanut tarvittavia papereita viime tipassa tai tunnin aikana, myöhästynyt pari kertaa tunnilta, aloitellut muitakin vähän viiveellä ja sen sellaista.
Olisi jossain määrin rennompaa pitää tunteja, joita olen suunnitellut niin, että oikeastikin tiedän, mitä olen tekemässä. Mutta siihen menee paljon aikaa, enkä halua antaa sitä kaikkea.
Siispä tasapainottelen jatkossakin hallinnan ja kaooksen välillä.
Kaikki menee ihan hyvin.
torstai 22. lokakuuta 2009
Kaikki menee ihan hyvin
Ostin viikonloppuna sympaattisen kortin, jossa on teksti: "Kaikki menee ihan hyvin."
Kaiken pienen stressin ja kiireen keskellä olen muistellut sitä
ja kaikki on mennyt ihan hyvin,
ellei paremminkin.
Opiskelijat ovat tuoneet iloa. Olen saanut ihastella heitä ja heidän tekemistään, osaamistaan. Olen saanut jättäytyä sivuun, jättää heille tilaa.
Olen saanut tänään olla niissä hetkissä, jotka tekevät tästä työstä kaiken sen vaivan arvoista. Olen tyytyväinen - ja utelias huomisesta.
Yksi hoitava puoli tässä on siinä, että nämä ilot ovat tulleet osakseni nyt, kun olen puoliääninen ja kotona kiireinen. Se vahvistaa tuntua, että "kaikki sujuu ihan hyvin" - joskus minusta riippumatta.
Kaiken pienen stressin ja kiireen keskellä olen muistellut sitä
ja kaikki on mennyt ihan hyvin,
ellei paremminkin.
Opiskelijat ovat tuoneet iloa. Olen saanut ihastella heitä ja heidän tekemistään, osaamistaan. Olen saanut jättäytyä sivuun, jättää heille tilaa.
Olen saanut tänään olla niissä hetkissä, jotka tekevät tästä työstä kaiken sen vaivan arvoista. Olen tyytyväinen - ja utelias huomisesta.
Yksi hoitava puoli tässä on siinä, että nämä ilot ovat tulleet osakseni nyt, kun olen puoliääninen ja kotona kiireinen. Se vahvistaa tuntua, että "kaikki sujuu ihan hyvin" - joskus minusta riippumatta.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Pieni tauko
Aamusta asti liikkeessä
ja nyt olen tässä.
Keitän teetä.
Kirjaston kirja on palauttamatta.
Ääni on kestänyt tänään pitämäni tunnit.
Huomenna sen pitäisi kestää koko päivä.
Kohta tartun suunnitteluun,
sitten päiväkotiin, pojan harrastukseen
ja kotiin.
Illalla vanhempainiltaan, lasten iltatoimiin
ja takaisin tietokoneen ääreen.
Teimme tunnilla kolmen minutin mittaisen tietoisen läsnäolon (mindfulness) harjoituksen. Ehkä siitä johtuen minulla on nyt rauhallinen olo,
vaikka päivän toimet ovat vasta puolessa ja olen väsynyt.
ja nyt olen tässä.
Keitän teetä.
Kirjaston kirja on palauttamatta.
Ääni on kestänyt tänään pitämäni tunnit.
Huomenna sen pitäisi kestää koko päivä.
Kohta tartun suunnitteluun,
sitten päiväkotiin, pojan harrastukseen
ja kotiin.
Illalla vanhempainiltaan, lasten iltatoimiin
ja takaisin tietokoneen ääreen.
Teimme tunnilla kolmen minutin mittaisen tietoisen läsnäolon (mindfulness) harjoituksen. Ehkä siitä johtuen minulla on nyt rauhallinen olo,
vaikka päivän toimet ovat vasta puolessa ja olen väsynyt.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Äänettömällä
Uusi viikko on alkanut.
Nämä ovat niitä viikkoja joita lasketaan jo etukäteen
ja joista selviämistä voisi juhlistaa melkeinpä kutakin erikseen.
Tämä viikko alkoi työvälineet ruosteessa:
ääni painui olemattomiin jo eteisessä ensimmäisiä kuulumisia vaihtaessa,
luokkapuheseen siitä ei ollut laisinkaan.
Kaivoin videon esille.
Annoin tehtäviin ohjeet kirjallisesti.
Luokassa oli kummallisen hiljaista, kun minäkään en puhunut mitään.
Huomenna etenemme tarpeen mukaan samalla tyylillä.
Kotijoukkoihin kirjalliset komennot eivät vielä tehoa,
joten vähän paukkuja pitää säästää iltaan.
Mies on tällä viikolla reissussa pariin otteeseen.
Olen melkein vähän ylpeä itsestäni,
kun tajusin ottaa puhumisen kanssa näin tyynesti ja selvisin silti tunneista.
En ainakaan vielä joutunut kokemaan viiltävää veistä kurkunpäällä.
Nyt ääni on vain matala ja hiljainen, kurkku kuitenkin jotenkin suojattu, jätetty auki repimättä. Olenko tajuamassa, että tautien kanssa on viisainta levätä heti, eikä vasta sitten kun on ihan pakko, eikä muuhun kykene? (Ei sillä, että olisin juurikaan kyennyt puhumaan tänään - mutta että en edes viimeiseen asti yrittänyt.)
Kotona iltajuttelut miehen kanssa jäävät väliin.
Tulee vähän ikävä. Lapset saivat viimeiset suosiolla irronneet äänet.
Yöhön hiljaisuus sopii. Ja lepo.
Nämä ovat niitä viikkoja joita lasketaan jo etukäteen
ja joista selviämistä voisi juhlistaa melkeinpä kutakin erikseen.
Tämä viikko alkoi työvälineet ruosteessa:
ääni painui olemattomiin jo eteisessä ensimmäisiä kuulumisia vaihtaessa,
luokkapuheseen siitä ei ollut laisinkaan.
Kaivoin videon esille.
Annoin tehtäviin ohjeet kirjallisesti.
Luokassa oli kummallisen hiljaista, kun minäkään en puhunut mitään.
Huomenna etenemme tarpeen mukaan samalla tyylillä.
Kotijoukkoihin kirjalliset komennot eivät vielä tehoa,
joten vähän paukkuja pitää säästää iltaan.
Mies on tällä viikolla reissussa pariin otteeseen.
Olen melkein vähän ylpeä itsestäni,
kun tajusin ottaa puhumisen kanssa näin tyynesti ja selvisin silti tunneista.
En ainakaan vielä joutunut kokemaan viiltävää veistä kurkunpäällä.
Nyt ääni on vain matala ja hiljainen, kurkku kuitenkin jotenkin suojattu, jätetty auki repimättä. Olenko tajuamassa, että tautien kanssa on viisainta levätä heti, eikä vasta sitten kun on ihan pakko, eikä muuhun kykene? (Ei sillä, että olisin juurikaan kyennyt puhumaan tänään - mutta että en edes viimeiseen asti yrittänyt.)
Kotona iltajuttelut miehen kanssa jäävät väliin.
Tulee vähän ikävä. Lapset saivat viimeiset suosiolla irronneet äänet.
Yöhön hiljaisuus sopii. Ja lepo.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Moraaliohjeita
"...toisten elämää pitää pikkusen varoa, ettei toiset kuole kesken elämän."
Näin keskimmäinen.
Mietittiin liikennesääntöjä taaperokärrylle, kotioloihin.
Näin keskimmäinen.
Mietittiin liikennesääntöjä taaperokärrylle, kotioloihin.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Kävin muualla,
koko perhe mukana.
Se teki hyvää ja tuntui lomalta.
Ostin muistoksi ihania kortteja. Nyt mietin, mitä koristaisin niillä.
Perhettä kiertää jokin flunssanpoikanen,
tuli minuunkin, vei osan äänestä.
Yritän olla murhetimatta siitä.
Huomenna on kotipäivä, siirtymäpäivä, osittainen työpäivä.
Mutta sitä ennen ihanan unen lämmin syli.
Hyvää yötä!
koko perhe mukana.
Se teki hyvää ja tuntui lomalta.
Ostin muistoksi ihania kortteja. Nyt mietin, mitä koristaisin niillä.
Perhettä kiertää jokin flunssanpoikanen,
tuli minuunkin, vei osan äänestä.
Yritän olla murhetimatta siitä.
Huomenna on kotipäivä, siirtymäpäivä, osittainen työpäivä.
Mutta sitä ennen ihanan unen lämmin syli.
Hyvää yötä!
torstai 15. lokakuuta 2009
Teekaapin pohjukoita
Teekaappiin on kasautunut kaikenlaista.
Olen aikoillut muutamaankin otteeseen juoda kaapin tyhjäksi,
mutta aina on ote lipsunut ja uusia houkuttelevia teepussukoita ilmestynyt vanhojen rinnalle. Viimeisin yritys on kestänyt jo hyvän aikaa ja sen tuloksena teehylly on selvästi väljentynyt.
Mitä sitten on jäljellä? Ja miksi?
Kokoelman vanhimmat pussit ovat Coop-merkkisiä. Niitä on kaksi pussia fenkoliteetä ja yksi pussi hedelmäinfuusiota. Ne on ostettu Sveitsistä noin neljä vuotta sitten. Miksi ne ovat lojuneet teepussirasiassani näin pitkään, on vaikea sanoa. Unohdettuja, syrjittyjä ja ehkä vähän säästelyjäkin. Luulin jossain vaiheessa ettei fenkoliteetä saisi Suomesta. Pussit ovat tiiviisti yksilöpakattuja, mikä myös vähän selittää asiaa.
Muu kokoelma koostuu ratkaisevasti tuoreemmista vuosikerroista. Mukana on kokoelma erimakuisia Sonnentor yrttiteepusseja, jotka sain lahjaksi viime jouluna. Yksi pussi yhtä makua. Olen valinnut niistä aina silloin tällöin jokun tilanteeseen sopivan, vajaa puolet pakkauksesta on jäljellä. En ole mitenkään kiihkeä yrttiteen ystävä. Muutama muukin yrittiteekokeilu on jättänyt jälkensä: 2 pussia piparminttua (hyvää), fenkoliteetä Suomesta, Yogin lakritsiyrttiteetä (joka on sen verran omituista, että maistelukertojen väliin muodostuu taukoja) sekä Yogin TulsiMint -teetä (joka on ihan hyvää). Samanhenkisten kokeilujen sarjaan kuuluvat myös Mate-haudukkeen ja Honeybush-haudukkeen pussien jämät, jotka odottavat viimeistelyä. Kumpikaan ei ole kovin vanhaa, eikä kumpaakaan ole kovin paljon. Rooibokset join pois ensitöikseni.
Varsinaisten teelajikkeiden osalta jäljellä on pari pussia Twiningsin Ceylon Orange Peacoeta, joka on peruspussiteesarjassa jonkinlainen kestosuosikki. Näitä säästän pahan päivän varalle, jos nuo yrtit sun muut alkavat tämän kaapintyhjennysprojektin edetessä pahasti tökkimään... Varastossa on myös paria laatua vihreää teetä, joista pidän. Herkuttelusarjaan kuuluvat myös Yogin Back Chai ja etenkin Yogin Green Chai. Niitä en raaski ryystää ihan arkikulutuksessa.
Harvoin tarjoiltuihin herkkuihin kuuluu jasminitee. Silloin kun kaipaan sitä, pidän siitä valtavasti. Muut ajat pussi pysyy suljettuna, eikä maku viehätä.
Kaapin perälle, kauniiseen rasiaan oli jäänyt miehen tuoman Darjeeling erän jämät. Kun tämä teelaatu aikanaan avautui minulle, hankin sitä liikaa ja tiemme erkanivat melko nopeasti. Nyt olen uudistanut tuttavuutta velvollisuudentuntoisesti. Kohta purkin pohja on paljastettu. Saatan jäädä kaipaamaan.
Virheostoksiin luen Nordqvistin maustetun valkoisen teen pussit. En maista niistä teetä lainkaan ja valitut makuaineet tuntuvat epäluontevilta, keinotekoisilta. Forsmanin inkiväärillä maustettu musta tee maistuu ensimmäisessä kupissa terävästi inkivääriltä ja sittemmin ei lainkaan. Inkiväärin maku on aidossa inkivääriteessä (haudukkeessa) mieleeni, mutta tässä se ei ole palkitsevaa, vaan lähinnä ärsyttävää. Mausteen haiduttua pohjalla on lattea, peruslaatuinen musta tee. Juohan tuota, mutta turha, niin turhaa tällainen.
Tässä siis lähiviikkojen teevalikoimaa.
Hyviä teehetkiä!
Olen aikoillut muutamaankin otteeseen juoda kaapin tyhjäksi,
mutta aina on ote lipsunut ja uusia houkuttelevia teepussukoita ilmestynyt vanhojen rinnalle. Viimeisin yritys on kestänyt jo hyvän aikaa ja sen tuloksena teehylly on selvästi väljentynyt.
Mitä sitten on jäljellä? Ja miksi?
Kokoelman vanhimmat pussit ovat Coop-merkkisiä. Niitä on kaksi pussia fenkoliteetä ja yksi pussi hedelmäinfuusiota. Ne on ostettu Sveitsistä noin neljä vuotta sitten. Miksi ne ovat lojuneet teepussirasiassani näin pitkään, on vaikea sanoa. Unohdettuja, syrjittyjä ja ehkä vähän säästelyjäkin. Luulin jossain vaiheessa ettei fenkoliteetä saisi Suomesta. Pussit ovat tiiviisti yksilöpakattuja, mikä myös vähän selittää asiaa.
Muu kokoelma koostuu ratkaisevasti tuoreemmista vuosikerroista. Mukana on kokoelma erimakuisia Sonnentor yrttiteepusseja, jotka sain lahjaksi viime jouluna. Yksi pussi yhtä makua. Olen valinnut niistä aina silloin tällöin jokun tilanteeseen sopivan, vajaa puolet pakkauksesta on jäljellä. En ole mitenkään kiihkeä yrttiteen ystävä. Muutama muukin yrittiteekokeilu on jättänyt jälkensä: 2 pussia piparminttua (hyvää), fenkoliteetä Suomesta, Yogin lakritsiyrttiteetä (joka on sen verran omituista, että maistelukertojen väliin muodostuu taukoja) sekä Yogin TulsiMint -teetä (joka on ihan hyvää). Samanhenkisten kokeilujen sarjaan kuuluvat myös Mate-haudukkeen ja Honeybush-haudukkeen pussien jämät, jotka odottavat viimeistelyä. Kumpikaan ei ole kovin vanhaa, eikä kumpaakaan ole kovin paljon. Rooibokset join pois ensitöikseni.
Varsinaisten teelajikkeiden osalta jäljellä on pari pussia Twiningsin Ceylon Orange Peacoeta, joka on peruspussiteesarjassa jonkinlainen kestosuosikki. Näitä säästän pahan päivän varalle, jos nuo yrtit sun muut alkavat tämän kaapintyhjennysprojektin edetessä pahasti tökkimään... Varastossa on myös paria laatua vihreää teetä, joista pidän. Herkuttelusarjaan kuuluvat myös Yogin Back Chai ja etenkin Yogin Green Chai. Niitä en raaski ryystää ihan arkikulutuksessa.
Harvoin tarjoiltuihin herkkuihin kuuluu jasminitee. Silloin kun kaipaan sitä, pidän siitä valtavasti. Muut ajat pussi pysyy suljettuna, eikä maku viehätä.
Kaapin perälle, kauniiseen rasiaan oli jäänyt miehen tuoman Darjeeling erän jämät. Kun tämä teelaatu aikanaan avautui minulle, hankin sitä liikaa ja tiemme erkanivat melko nopeasti. Nyt olen uudistanut tuttavuutta velvollisuudentuntoisesti. Kohta purkin pohja on paljastettu. Saatan jäädä kaipaamaan.
Virheostoksiin luen Nordqvistin maustetun valkoisen teen pussit. En maista niistä teetä lainkaan ja valitut makuaineet tuntuvat epäluontevilta, keinotekoisilta. Forsmanin inkiväärillä maustettu musta tee maistuu ensimmäisessä kupissa terävästi inkivääriltä ja sittemmin ei lainkaan. Inkiväärin maku on aidossa inkivääriteessä (haudukkeessa) mieleeni, mutta tässä se ei ole palkitsevaa, vaan lähinnä ärsyttävää. Mausteen haiduttua pohjalla on lattea, peruslaatuinen musta tee. Juohan tuota, mutta turha, niin turhaa tällainen.
Tässä siis lähiviikkojen teevalikoimaa.
Hyviä teehetkiä!
Ninnannaa!
"Ninnannaa!" (= ihanaa) huudetaan monta kertaa aamuntuhinaisten pikkupoikien möyriessä ympärilläni ja päälläni.
On äidin ja poikien yhteisen vapaapäivän aamu
ja se alkaa suloisesti.
Esikoinen on kaverilla yökylässä ja minä keskityn nyt näihin omiin karhunpentuihin. Pieni istuu ensimmäisen tunnin sylissä, sitten molemmat alkavat keksiä leikkejä. Toinen valtaa lastenhuoneen. Sieltä kuuluu laulua ja autoleikin ääniä. Pienempi rakentelee Brion Pelleä ja muita vastaavia "palapelejä" tässä ihan jaloissani, lähellä.
Läheisyys ja saatavilla olo. Siinä päivän teemat ja tehtävät minulle.
Etenkin pienin tuntuisi tarvitsevan paljon niitä molempia -
etenkin jos päiväkotipäivät ovat olleet pitkiä.
Ensi viikolla ne ovat tosi pitkiä. Mies on matkoilla ja minun työni aikamäärät joustamattomia. Surettaa jo etukäteen. (Yksi pitkistä päivistä johtuu henkilökunnan virkistysretkestä. Virkisty siinä sitten, kun tiedän, että paljon tarpeellisempaa olisi päästä kotiin ja keventää pienimmän kuormaa.)
Onneksi syyslomaan mahtuu pientä mukavaa.
Sain vihdoin toteutettua lapsille heijastinsuunnistuksen, jota olin pitkään aikonut. Seuraavalla kerralla teen reitistä pidemmän ja vaikeamman. Heijastimet löytyivät taskulampuilla yllättävän nopeasti.
Tänään teen keskimmäiselle omia hampurilaisia lounaaksi
ja jälkkäriksi porkkanakakkua.
Muuten olen vaan tässä, enkä yritä mitään.
On äidin ja poikien yhteisen vapaapäivän aamu
ja se alkaa suloisesti.
Esikoinen on kaverilla yökylässä ja minä keskityn nyt näihin omiin karhunpentuihin. Pieni istuu ensimmäisen tunnin sylissä, sitten molemmat alkavat keksiä leikkejä. Toinen valtaa lastenhuoneen. Sieltä kuuluu laulua ja autoleikin ääniä. Pienempi rakentelee Brion Pelleä ja muita vastaavia "palapelejä" tässä ihan jaloissani, lähellä.
Läheisyys ja saatavilla olo. Siinä päivän teemat ja tehtävät minulle.
Etenkin pienin tuntuisi tarvitsevan paljon niitä molempia -
etenkin jos päiväkotipäivät ovat olleet pitkiä.
Ensi viikolla ne ovat tosi pitkiä. Mies on matkoilla ja minun työni aikamäärät joustamattomia. Surettaa jo etukäteen. (Yksi pitkistä päivistä johtuu henkilökunnan virkistysretkestä. Virkisty siinä sitten, kun tiedän, että paljon tarpeellisempaa olisi päästä kotiin ja keventää pienimmän kuormaa.)
Onneksi syyslomaan mahtuu pientä mukavaa.
Sain vihdoin toteutettua lapsille heijastinsuunnistuksen, jota olin pitkään aikonut. Seuraavalla kerralla teen reitistä pidemmän ja vaikeamman. Heijastimet löytyivät taskulampuilla yllättävän nopeasti.
Tänään teen keskimmäiselle omia hampurilaisia lounaaksi
ja jälkkäriksi porkkanakakkua.
Muuten olen vaan tässä, enkä yritä mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)