Surumielisyys tai ahdistus (kumpi nyt sitten sattuu olemaan enemmän pinnassa)
väistyy hetkeksi, kun on jotakin oikeasti toisenlaista ajateltavaa.
Sitten se laskeutuu uudestaan,
pilvet kulkevat alhaalla, ei tuule, ei myrskyä,
eteensä ei näe, ei pääse irtikään.
Tänään pilvetön kevättaivas kaartui yllemme
kun läksimme yllättäen sovittamaan vanhojentanssimekkoja Helsinkiin.
Ihana tytär ja ihanat mekot ovat valloittava yhdistelmä,
juttelut tyyleistä ja vaikutelmista ja yksityiskohdista sopivan keveitä,
sopivan tärkeitä ja samalla pohjimmiltaan vähän epäolennaisia.
Pohjalla valtavasti kiitollisuutta tyttärestä, prinsessapäivien mahdollisuudesta
ja muusta hyvinvoinnista.
Teki hyvää olla äitinä ja olla aktiivisesti ajattelematta oman äidin tilannetta,
muistaa vain silloin tällöin, mitä tytär on perinyt mumminsa puolelta:
iloisuutta ja valoisuutta, jolla tanssilattia valloitetaan
ja sopusuhtaisuutta, joka tekee mekon löytämisen helpoksi.
Surusta huolimatta on hyvä tempautua siihen elämään, joka on tässä käsillä.
Nyt illalla, kun talo rauhoittuu ja on aika hiljaista,
surumielisyys palaa,
tuntuu melkein vaikealta liikkua
ja haluaisin vain käpertyä johonkin lämpimään ja turvalliseen sykkyrään.
Isältä tulee viesti, jossa kerrotaan, että äiti oli ollut ennen vierailua suihkussa ja oli "ilmeisesti sen takia aika väsynyt."
Viesti on niin ohut muistutus äidistä ja itsessäänkin niin surullinen, kun voin kuvitella mielessäni millainen ponnistus äidille on nousta, kävellä muutama metri, jaksaa seisoa suihkussa ja vielä sen jälkeen pukeutua ja asettua paikalleen.
Äidin luona ollessani pelkkä istumasta sängylle meneminen oli hankalaa. Kun äiti jaksoi nostaa jalat sängylle, hän ei enää jaksanut korjata asentoa tai siirtyä parempaan kohtaan sängyssä, vaan jäi hieman oudosti siihen sängyn reunan tuntumaan.
Tuntuu vaikealta olla täällä kaukana,
vaikka mitäpä minä millekään voisin, jos olisin lähempänä.
Ehkä äidille vähän jotakin ja itselleni tunnun, että yritän.
Koko tämän viikon äiti on kuitenkin ollut virkeämpi.
Vaikka se on hyvin suhteellisesti ilmaistua virkeyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti