luen kirjaa jossa puhutaan kokosydämmisyydestä ja epätäydellisyydestä

olen viivyttänyt asioita edelläni kun niihin ei ole ollut pakko tarttua

en ole varannut aikaa kirjoittamiseen,
vain aikonut

olen lukenut salaa,
haluaisin nytkin lukea,
en tehdä työtä, en edes sanoja,
enkä varsinkaan arvosanoja,
voisin kyllä suunnitella vinkeitä,
mutta joku väittää, etten ehtisi sitäkään

pöydällä on siilin eleganssi ja muita

sanoin pojille, että töissä voi olla parhaimmilaan aika kivaa
mutta vähän on ikävä, kun ei ole omia poikia siellä
keskimmäinen täydensi, minä hymyilin

en muistanut kysyä tyttäreltä ensimmäiseksi kotiin tultua:
no miten se kouluvalokuvaus meni? 
tavalliset äidit kysyvät sellaista, moittii tytär